Suunnitelma

Hänen suunnitelmissaan talo oli keltainen.

Vanhat omenapuut ympäröivät sitä joka suunnalta,

ja leikatun ruohon tuoksu sekoittui vastaleivottuun pullaan.

*

Hänen suunnitelmissaan lapsikatras juoksi nauraen ympäri valtavaa pihaa,

onnellisena,

murheista vapaana.

Mielikuvitus ja kulunut sadetin ainoana hupinaan he nauttivat suloisista kesäpäivistä.

*

Hänen suunnitelmissaan valkoiset, läpikuultavat pariovet avautuivat suureen olohuoneeseen,

jonka ikkunoita kehystivät ilmavat verhot.

Tuo huone olisi aina avoin ystäville, sukulaisille, tuttaville.

Ihanille kutsuille,

läheisyydelle,

puheensorinalle,

rakkaudelle.

*

Hänen suunnitelmissaan hän oli näyttämönsä tähti,

elämänsä pääosa.

Täydellinen vaimo,

maailman paras äiti,

välittävä tytär ja

tunnollinen työntekijä.

*

Nuo suunnitelmat liukuivat filminä hänen silmiensä edessä,

ja hän uskoi,

todella uskoi,

että se kaikki voisi joskus olla totta.

Hänen elämänsä tulisi olemaan paras ja täydellisin elämä koskaan.

Hän osaisi käyttää jokaisen hetken,

toteuttaa jokaisen unelman.

Jaksaa uskoa aina siihen, että kaikki järjestyy.

*

Mutta hänen suunnitelmissaan oli yksi virhe.

Vaihtoehto puuttui. Ei ollut B-suunnitelmaa.

Ja kun elämä vyörytti päälle sairauksia,

kovat kivut unettomine öineen,

työttömyyden,

lapsettomuuden

sekä avioeron,

hän kaatui.

*

Talosta ei tullut koskaan keltaista.

Ja vaikka valkoiset, läpikuultavat pariovet avautuivat suureen, valoisaan olohuoneeseen,

se oli aina tyhjä.

Ei vieraita, ei kutsuja,

ei iloisia kasvoja,

puheensorinaa,

tai rakkautta.

*

Lapset antoivat odottaa itseään,

odottaa ja odottaa,

kunnes oli liian myöhäistä.

Sadetin pyöri yksinään, eikä kukaan koskaan juossut sen alta.

Pihalla ei kaikunut meteli,

jonka yli olisi voinut huutaa kärsimättömänä ”Syömään!”

*

Hän ei koskaan ollut ymmärtänyt,

ettei suunnittelematonta voi suunnitella.

Arvaamatonta ennustaa,

vapautta rakastavaa kahlita.

*

Suunnitelmansa raunioilla hän itki katkerasti,

ja katsoi,

kun kauniit pariovet olivat sulkeutuneet joka suuntaan.

Maailma oli unohtanut hänet.

Hänellä ei ollut mitään merkitystä.

*

Kaikkein synkimmällä hetkellä hän muisteli pientä tyttöä,

jonka päässä tuo täydellinen suunnitelma oli kudottu.

Hän sääli lasta ja oli pahoillaan,

että petti tämän odotukset.

Samalla hän kuitenkin huomasi,

että oli saanut niin paljon muuta hyvää.

*

Suunnitelman ulkopuolelta.

(Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä)

Tämän tekstin synty oli outoa taikaa.

Ajelin aamulla fyssarilta kotiin, kun kesken matkan päähäni tuli tuo alkulause ”Hänen suunnitelmissaan talo oli keltainen”. Siitä se lähti keriytymään.

Kun pääsin kotiin, hain oitis paperia ja kynän, sillä sanat vain tulivat… jostain. Kuin joku olisi ne lukenut suoraan ja kuvat kulkivat päässäni samaan tahtiin.

Ehkä se oli inspiraatio. Flow. Mikä lie. Kirjoitin tuon alle kymmenessä minuutissa, enkä aio fiksailla sitä suuntaan enkä toiseen.

Mutta pakko sanoa, että olipa kerrassaan hieno kokemus!

Halauksin, Erja