Olen seurannut sydän surua täynnä tämän hellejakson aikaisia hukkumisia. Tuntuu, että uutisia erilaisista vesionnettomuuksista tulee joka päivä. Pitkä, tukala hellejakso ajaa väkeä rannoille ja lopulta aiheutuu monenlaisia vaaratilanteita.
(Mainittakoon, että tästä asiasta kirjoittaminen oli pohdinnan takana, sillä aihe on todella herkkä kaikkien viimeaikojen tapahtumien vuoksi. Toisaalta mietin, että turvallinen rantaoleminen tarvitsee aina lisätilaa, joten päätin tämän esille laittaa).
Lehtiotsikoissa on nyt peräänkuulutettu aikuisia jättämään rannoilla kaikki muu toiminta ja vahtimaan lastensa puuhia. Itse uimataidon lisäksi se onkin kaikkein merkittävin asia.
Vaikka lapsi osaisi uida hyvin uimahalliolosuhteissa, hän joutuu ihan erilaiseen ympäristöön järvessä. Siellä saattaa tulla aaltoja tai äkkisyvää. Tai lapsi saattaa pelästyä yhtäkkiä sukelluksista nousevaa uimaria tai pohjakasvillisuuden hipaisua jalassa. Vaihtoehtoja on monia ja kaikki niistä ovat odottamattomia.
Veden alle joutuminen käy parissa sekunnissa. Tuollainen suunnittelematon ”sukellus” aiheuttaa paniikin aikuisellekin, puhumattakaan lapsesta.
Vaikka vaaratilanteisiin vesillä opastettaisiinkin, neuvot pysyvät harvoin mielessä kauhun vyöryessä tilalle. Niinpä tuo lapsen jatkuva silmälläpito on paras keino puuttua hetkiin jo ennalta.
Ja yksi asia kannattaa jättää kokonaan rannalla syrjään.
Nimittäin puhelin.
Jokainen tietää sen, että ruutua katsellessa huomio herpaantuu yllättävän pitkiksi tuokioksi ja vie samalla kaiken huomion. Veden varaan joutunut lapsi harvoin ehtii edes huutaa mitään. Jos aikuinen siis nostaa katseensa minuutin kuluttua uusimmasta postauksesta, saattaa olla jo myöhäistä reagoida.
Olen aina teroittanut omille lapsilleni kahta sääntöä uimisessa.
Yksi. Tuntemattomissa rannoissa uidaan tai suppaillaan vain rannan myötäisesti.
Kaksi. Kun mennään uimaan, kävellään ensin siihen saakka, missä jalat yltävät vielä pohjaan ja lähdetään siitä uimaan kohti rantaa.
Näistä ohjeista huolimatta olen silti vahtinut pieniä lapsia aina vedessä. Vesi on lapsille kiinnostava ja hauska elementti, jonka parissa annetut neuvot unohtuvat aika nopsaan, jos niistä ei ole kerta kerran jälkeen muistuttamassa.
Eikä ole lainkaan huono ajatus pukea pienelle lapselle pelastusliiviä vesileikkeihin. (Kunhan opettaa, ettei kauluksessa roikkuvaan pilliin puhalleta muulloin kuin tosipaikan tullen).
Hellekausi jatkuu vielä.
Vettä ei pidä opettaa pelkäämään, vaan enemmänkin kunnioittamaan. Se on ihmiselle vieras elementti, emmekä ole siellä omimmillamme. Kun veteen menee tiedostaen olosuhteiden jatkuvan arvaamattomuuden, on asenne oikea.
Lämpimiä, turvallisia kesähetkiä jokaiselle!
-Erja-