Myrskyn silmässä

Kun on elänyt pitkään tuulessa ja seisoo lopulta myrskyn silmässä, tunne on epätodellinen.

Siellä on rauhallista. Siellä on tyyntä.

Samalla tietää, että kaikki on vain silmänlumetta. Ympärillä kuohuu ja väistämättä tuuli nousee taas. Se palaa takaisin samanlaisena. Valmiina riepottelemaan arvaamattomiin suuntiin.

Blogi on ollut hiljainen, vaikka elämässäni tapahtuu paljon kaikenlaista. Oikeasti olisi paljon purettavaa asiaa, kokemuksia ja miettimistä. Silti moniakaan juttuja en pysty avaamaan yhtään, sillä ne liittyvät aina tavalla tai toisella johonkin muuhun ihmiseen, joita en halua asettaa valokeilaan millään tavalla.

Kun tänään ajelin aamulla fyssarille ja aurinko paistoi, huomasin myrskyn silmän tulleen. Asiat, joista on ollut suurta huolta jo pidemmän aikaa, loksahtivat juuri tänään oikeisiin asentoihin. Tiedän varmuudella, etteivät ne tule sellaisina pysymään, mutta otan ilolla tämän valonpilkahduksen vastaan. Se antaa hetken aikaa kerätä voimaa uusiin tuuliin.

Ensi viikolla on luvassa myös pari ihanaa tapaamista, joista tulen tännekin varmaan kertomaan jotain. Ne kuuluvat ehdottomasti noiden auringonsäteiden joukkoon, jotka läpäisevät hetkeksi tuon pitkään kasautuneen, raskaan pilvimuurin.

Sori, jos tänään meni vähän runolliseksi, mutta sellaista tämä joskus on. Ja hei! En ole neljään viikkoon juurikaan kirjoitellut mitään käsistä, mutta tänään idea otti siivet alleen ja voi kuinka ihana satu saikaan alkunsa!

Rauhallista viikonloppua!

Lujasti halaten, Emppu