Tällä kertaa on kuulkaa tiedossa My juhladay-postaus : ) Meillä juhlittiin lauantaina 12-vuotiasta kuopusta ja näin päiväni valmisteluiden ja kaiken muun parissa eteni.
Klo 7-9
Heräsin 7.30 kellonsoittoon. Meillä ei herätys yleensä pirise viikonloppuisin, mutta tänään oli niin paljon aamupäiväleivontaa tiedossa, etten voinut luottaa sisäiseen kellooni. Herätin muun porukan, haettiin lahjapaketit piiloistaan ja hiivittiin herättämään meidän päivänsankari laululla.
Istuttiin kaikki hänen huoneessaan ja katsottiin, mitä kaikkea hän paketeista avasikaan. Siellä oli ainakin pari puseroa, muki jolla tehdään jäähilejuomaa, koiran tassujen muotoiset nappikorvikset sekä kaulakoru, jossa on hänen nimensä ensimmäinen kirjain.
Tämän aamuhetken jälkeen hajaannuttiin kukin omiin aamupuuhiimme. Minä lähdin keittiöön laittamaan tulille kaurapuuron ja pilkkomaan kurkkua aamupalapöytään. Samalla etsin netistä reseptiä Britakakulle, jonka aioin tehdä kahdelta alkaviin juhliin. Ajattelin tehdä marenkipohjan aamulla ja jättää täyttämisen vasta tarjoiluhetkeen. Hyvillä esivalmisteluilla se sujuu ihan muutamassa minuutissa.
Klo 9-12
Heti aamupalan jälkeen otin leivontavermeet esille ja valmistin Britapohjan uuniin. Sen paistuessa tein kuorrutuksen edellisenä päivänä leivottuun porkkanakakkuun. Kuorruttamisen ohessa maistettu testipala oli taivaallisen hyvää!
Brita pois uunista ja jäähtymään sivupöydälle. Aloin miettiä keittiön koristelua.
Kuopus ei ole halunnut enää sukulaisjuhliin mitään teemaa. Haettiin vain paikallisesta juhlakaupasta kaikenlaista mukavaa ja sovelsin niitä sitten pöytäkoristeiksi sun muuksi.
Esimerkiksi suloisen pastellisävyiset juhlahatut eivät päässeet päähän saakka, vaan olivat oikein ihania kartiokoristeita siellä sun täällä.
Ilmapalloista tehtiin ihan pieniä ja niitä laitettiin hattujen kanssa pöytiin juhlailmettä tuomaan. (Kiinnitin pallot pienellä teipinpalalla pöytään kiinni). Myös ikkunaan laitoin kiinni neljä palloa teipinpalalla. Lopputulos oli erikoinen ja hauskan näköinen. Voisin kuvitella kuinka hienoja juttuja systeemillä voisi tehdä, kun palloja olisi useampia.
Koristelun jälkeen otin esille servietit, lautaset, kupit ja tarjoiluvälineet ja aloin pohtia hyviä paikkoja niille.
Teen aina valmiiksi paikat kaikelle. Mietin mitä on tulossa tarjolle, mihin astiaan se mahtuu ja mihin sen paikka tulee pöytään. Sitten järjestän kaiken kohdilleen jo hyvissä ajoin. Etsin ottimet. Lasken lusikat kauniiseen tarjoilukuppiin. Asettelen kahvikupit riveiksi ja pinoan lautaset nätin rottinkialusen päälle. Täytän kulhoihin kaiken mahdollisen, joka ei tarvitse kylmäsäilytystä. Kuten piparit, suklaat, karkit ja sipsit.
Tavoittelen aina juhlapöytään siistiä ja selkeää yleisilmettä, mutta mietin koko ajan myös toiminnallisuutta. Jos tästä otetaan kakkua, tarvitaanko lusikat tähän vai toiseen pöytään? Entä juomat? Haetaanko ne erikseen vai samalla kertaa? Tarvitaanko karkeille ja sipseille pieniä kuppeja vai kulkevatko ne lautasen reunalla? Ja niin edelleen.
Klo 12-14
Keitän kupillisen kahvia ja syön pari leipää. Esivalmistelen Britan mansikkatäytteen, vatkaan kuohukerman valmiiksi jääkaappiin ja pilkon edellisenä päivänä ostetut mansikat sopiviksi kakunkoristeiksi. Kaikki menevät vielä kylmän puolelle odottamaan oikeaa hetkeä.
Siivutan porkkanakakun valmiiksi paloiksi ja laitan senkin vielä jääkaappiin. Otan esille tiikerikakun, paloittelen sen ja asettelen siivut kauniisti lautaselle. Tiikeri saa jäädä jo lämpimään. Kuivakakun maut pääsevät mielestäni paremmin esiin, kun kakku on huoneenlämpöinen.
Keittiö on valmis. Naama ei. Kipaisen meikkaamaan, laittamaan hiukset ja pukeutumaan juhlavaatteisiin.
Klo 14-18
Vieraat tulevat kahdelta. Meidän pikkukoira on ihan sekaisin. Hän juoksee yhden luota toisen luo, hyppii, kiljuu ja on kuin hyrrä konsanaan. Häntä on yritetty opettaa kauniiseen vastaanottoon monin eri tavoin ja herkuin, mutta jännitys tekee aina tehtävänsä. Vanhempi koira ottaa iisimmin, vaikka rapsutukset toki kelpaavat hänellekin.
Pidän hetken vieraille seuraa ja käyn katsomassa kuopuksen lahjapöydän. Sitten palaan keittiöpuuhiin.
Mieheni on keittänyt kahvia termarin täyteen ja seuraava pannullinen on tulossa. Hän asettelee paistamansa pikkupizzat ja pasteijat pöytään ja hakee limut kylmästä.
Minä otan Britapohjan jääkaapista ja alan kasaamaan kakkua. Ensimmäiselle pohjalle mansikkahilloa ja mansikkatäytettä. Päällimmäiselle marenkipohjalle kuohukermaa, hieman strösseleitä ja siivutettuja mansikoita. Koristeiksi Happy birthday-tikku ja muutama mansikan kanta. Valmista.
Kahvihetki voi alkaa.
Klo 18-00
Juhlat ovat ohi puoli seitsemän maissa. Olo on väsynyt, mutta hurjan onnellinen. Oli ihana nähdä rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, vaihtaa kuulumisia ja nauraa yhdessä. Juhlia pitäisi ehdottomasti olla useammin!
Sauna lämpiää. Siivoamme miehen kanssa keittiön ja terassin, jonka jälkeen hän lähtee käymään vielä kaupalla hakemassa päivällä unohtuneet. Koristeet ja liinat saavat jäädä vielä paikoilleen. Kerään ne sitten pois suunnilleen juhannukseen mennessä.
Keitän ylimääräisen kupillisen kahvia, teen pari voileipää ja menen syömään ne telkkarin ääreen. Pää on mukavan tyhjä kaikista ajatuksista ja väsymys tuntuu koko kropassa.
Tänä iltana menen nukkumaan aiemmin kuin yleensä. Katselen hetken Frasieria, kunnes huomaan nuokahtelevani aina vain useammin uneen. Siirryn sänkyyn, eikä unta tarvitse tänään odotella. (Se tosin ei tarkoittanut sitä, ettenkö olisi herännyt taas neljän tunnin päästä saamatta enää unesta kiinni).
Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle!
Halein, Erja
