Olen kertonut täällä lukuisia kertoja vuonna 2021 alkaneista oireistani, joita on tutkittu paljon, mutta joille ei ole löytynyt mitään selittävää syytä. Ainoa diagnoosi, jonka puolentoista vuoden tutkimuskirjon jälkeen sain, oli toiminnallinen häiriö. Se on ”yleisnimike” oireille, jotka huonontavat merkittävästi toimintakykyä ja elämänlaatua, mutta joille ei silti löydy mitään elimellistä syytä.
Olen viimeaikoina tutustunut enemmän väsymysoireyhtymään, joka ilmeisesti kuuluu myös toiminnallisiin häiriöihin. Kaikki oireeni löytyvät väsymysoireyhtymän listasta ja potilaiden kuvaukset vastaavat omiani lähes millintarkkaan.
Väsymys, joka ei lähde millään unimäärällä. Aivosumu, joka puurouttaa asioiden muistamista ja jonka takaa mitään ei koe kirkkaasti. Äkillinen aistiyliherkkyys asioille, joita en ennen ole edes huomannut (tuoksut, kirkas valo, välähdykset, kovemmat äänet, vaatteiden pesulaput ja saumat). Lihakset, jotka eivät tunnu palautuvan millään pienestäkään rasituksesta.
Pesin maanantaina kaksi koneellista pyyhepyykkiä. Tänään torstaina toivun siitä edelleen. Käsien lihakset tuntuvat siltä, kuin olisin roikkunut niillä kallion kyljessä monta tuntia. Jalkojen lihakset ovat yhtä väsyneet kuin olisin juossut useamman kymmenen kilometriä.
Eilen kävin kaupassa juhlaostoksilla kaksi tuntia tuon olon kanssa. Tarpeetonta varmaan edes sanoa, mihin väsymykseen ja kipuun heräsin tänä aamuna.
Tämä olo on helvetistä. Silloin tällöin sekaan osuu pari hyvää päivää, jolloin jaksaa. Silloin tulee tehtyä muidenkin päivien edestä hommia ja seuraukset ovat mittavat. Tuossa tekemiskrapulassa haluaisi vain maata koko ajan, koska kroppaan sattuu niin paljon. Silti täytyy pysyä liikkeessä, sillä ainakin oma reumani kärsii liikkumattomuudesta.
Olen pitkään ollut puun ja kuoren välissä. Yritän ja kipeydyn. Yritän lisää ja kipeydyn taas. Väsymys on niin suurta, että toisina päivinä näen vain tunnin eteenpäin. Se on pelkkää selviytymistä. Ei elämää.
Kunnes eräänä päivänä näin Instassa postauksen ihmisestä, joka on käynyt saman läpi, jota itse parhaillaan elän. Ja hän toipui sairaudesta, josta ei juurikaan pitänyt olla mahdollista parantua. Kroonisesta väsymysoireyhtymästä.
Kävin lukemassa hänen blogiaan ja itkin, kun löysin sieltä itseni. Oireeni. Tunteeni. Kaiken sen kirjoitettuna toisen ihmisen äänellä, jota olin luullut kantavani ihan yksin. Valtava helpotus hyökyi ylitseni, kun sain vahvistuksen sille, etten kuvittele mitään.
Natan (joka sivua pitää) mukaan oireet johtuvat hermoston ylikuormitustilasta. Pitkään jatkuneen kuormituksen jälkeen hermosto ei välttämättä osaa enää palautua, vaikka sillä olisi aikaa (eikä sitä useinkaan ole, kun aika menee selviytymiseen).
Hermoston ylikuormitus aiheuttaa monenlaisia oireita ja saattaa pahentaa myös jo olemassa olevia sairauksia. Selittää senkin asian, miksi tunnen reumani pahenevan koko ajan, mutta silti lääkärissä ei löydetä uudesta tulehduksesta mitään merkkejä.
Nata on perehtynyt hermostoasioihin oman olonsa ajamana jo monia, monia vuosia ja jakaa nyt tietouttaan valmennuksen kautta. Valmennuksessa hermosto ikäänkuin rakennetaan uudelleen. Takaisin kohti elämää, energiaa ja jaksamista.
Olen ilmoittautunut jonoon seuraavaan mahdolliseen valmennukseen. Käsittääkseni yksi valmennus kestää n. kahdeksan kuukautta. Ensimmäisiä tuloksia lisääntyneestä energiasta moni ihminen on saanut jo kolmen kuukauden kohdalla.
Tulen ehdottomasti jakamaan tätä toipumismatkaa teidän kanssanne. Ihan jo jännityksellä odotan sen alkamista.
Halein, Erja
On todellakin tuttua tuo aivosumu, väsymys ja erilaiset aistiyliherkkyydet ja pitkä toipuminen pienimmästäkin lihas- tai henkisestä rasituksesta. Vaikka kuinka haluaisi tasapainottaa arkea, noudattaa annettuja ohjeita ja yrittää parhaansa mukaan tehdä erilaisia harjoituksia, niin silti saa aina välillä kokea tietynlaista syyllistämistä ja väitteitä siitä, että ei yritä tarpeeksi.
”Ihminen on monimutkainen kokonaisuus eikä lääketiede vielä tiedä kaikkea” sanoi vaimolleni aikanaan eräs lääkäri kun vastaanotolla keskustelun aiheena oli termi ”toiminnallinen häiriö” ja jonka hän noin lausumalla tavallaan määritteli maallikkotermein.
Toivon hartaasti, että saat apua Natan valmennuksen kautta. Jos ja kun pääset tuota kautta jonkinlaiselle toipumismatkalle, olisi kiinnostavaa seurata siihen liittyvää matkapäiväkirjaa.
-Vaari-
Kiitos 🥰
Joo, tuo on monimutkainen tapaus tuollainen ”yleisdiagnoosi”. Ei oikein helpota oloa, kun ei periaatteessa selitäkään mitään.
Mielelläni kirjoitan asiasta päiväkirjaa, kun (jos) juttu tässä etenee.
Aurinkoista kesäkuuta!
Erja
Hei,
Oletko lukenut small talkia elämästä -blogia? Hän sairastaa myös me:ta. Hän toipuu siitä hiljalleen medical medium -ruokavalion avulla. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.
Hei!
Lämmin kiitos vinkistä 💖 En ole aiemmin lukenut ja kävinkin tuossa äsken jo pikaisesti tutustumassa sivuun. Palaan lukemaan ehdottomasti tarkemmin. Kuulosti sielläkin teksti niin omalta tapaukselta.
Ihanaa kesäkuuta sinne!
Erja