Tässä postauksessa ei ole upeaa punaista lankaa, joka kulkee läpi tekstin ja tiivistää viimeisellä historiaan jäävällä lausahduksella kaiken sievään nippuun. Ei.
Tämä kirjoitus vilisee kaikenlaista, mitä mielessäni ihmettelen, eikä siihen sillisalaattiin saa mitenkään johdonmukaista kehystarinaa ympärille.
Tervetuloa siis päähäni 😅
Selityksiä
Olen jo pitkän aikaa seurannut hämmentyneenä, kun nykymaailma tahtoo löytää kaikkeen aina selityksen.
Jos olet väsynyt, sinulla on varmaan stressi, ylikuormittunut hermosto, burnout tai matala ferritiini. Väsymys ei millään liity siihen, että nukut kenties liian vähän.
Jos et jaksa pariin päivää liikuntaa, sinulla on ylikunto, alikunto, väärä harjoitusohjelma tai syöt surkeita ravintoaineita ennen treeniä. Selitys ei voi olla vain se, ettei aina jaksa tai edes huvita pusertaa lenkkiä tai mennä salille. Joskus on kiva vain olla, mättää suklaata ja katsoa telkkaria.
Jos lapsesi ei lue kirjoja, hänelle ei ole luettu tarpeeksi tai sinä itse et näytä esimerkkiä lukemalla tarpeeksi. Missään nimessä kyse ei voi olla siitä, että olemme erilaisia. Kaikkia ei ole luotu olemaan kiinnostuneita kirjallisuudesta.
Jos teet liikaa toisten eteen, olet miellyttäjä. Se taas on omaksuttu hermoston selviytymismekanismi yleensä lapsuudesta, jossa olet kokenut emotionaalisen hylkäämisen. Miellyttämällä muita, etsit koko elämäsi hyväksyntää, huomiota tai rakkautta, jota vaille jäit jossain kohtaa.
Jos inhoat jotain piirrettä jossakussa, se peilaa asiaa, jota inhoat itsessäsi. Jos siis esimerkiksi inhoat itseriittoisia, julkisuuteen kurkottavia ihmisiä, ehkä haluaisit itsekin olla enemmän samankaltainen? Uutta kohti uskaltava. Enemmän näkyvä ja kuuluva.
Neuvoja
Tämä päivä vilisee neuvoja. Meillä on käytännössä enemmän tietoa ja opastusta asiasta kuin asiasta, mutta silti voimme huonommin kuin koskaan.
Saamme suosituksia, mittauksia ja taulukoita joka vuosi erilaisista asioista. Meille kerrotaan miten koostaa terveellinen ateria. Meille esitellään liikuntapiirakoilla kuinka paljon liikettä missäkin iässä tarvitsemme. Meille kerrotaan, että odottajan kannattaa välttää suolaa ja että kanelipulla on haitallista pienille lapsille.
Neuvot ja suositukset muuttuvat suunnilleen joka vuosi. Ja lisäävät hämmennystä kentällä.
Jos kiellät lasta, sinua opastetaan neuvottelemaan. Seuraavana vuonna jo kauhistellaan, ettei sellaista nyt tehdä! Kyllä pitää olla selvä raja, kuka kotona johtaa!
Jos leikit lapsen kanssa liikaa, tuhoat hänen mielikuvituksensa. Jos et leiki, aiheutat hallaa kiintymyssuhteelle, joka vaikuttaa lapsen kaikkiin ihmissuhteisiin koko hänen loppuelämänsä ajan. Mutta mikä opas kertoo mikä on liikaa? Tarvitsemme siihen ehkä uuden tutkimuksen.
Asiantuntijat
Esimerkit ovat karrikoituja, mutta ajavat asiansa. Teit niin tai näin, aina menee väärin. Ja joka tilanteeseen syy kaivetaan vaikka liitukaudelta saakka. Vika vinoon elämäntilanteeseen on vanhemmissa, huonossa sisarussuhteessa, anopissa, appiukossa, puolisossa, oman ajan puutteessa, työpaikassa, työkavereissa, työelämässä, historiassa, hallituksessa, valtuustossa tai siinä tyhmässä alkuihmisessä, joka keksi tulen ja sai aikaan paljon pahaa lämmön lisäksi.
Hämmennykseen eivät auta asiantuntijat, joita nousee somessa esiin kuin sieniä sateella. Jokaiseen kysymykseen löytyy tuhat neuvoa, joiden seasta väsynyt ihminen etsii pelastusta.
Mikä sivusto on juuri se uimarengas, joka pitää kellumassa oman elämän valtameressä? Kenellä on onnellisen elämän resepti? Kuka antaa parhaat ohjeet järjestämiseen, liikuntaan, lasten kasvatukseen, ruoanlaittoon, hermoston rauhoittamiseen ja viikkosiivoukseen? Kuka kertoo miksi en pysy ikinä aikatauluissa, miksi olen aina väsynyt tai minkä takia parisuhde voi huonosti?
Luin viime vuonna jonkin psykologian ammattilaisen mielipiteen, jonka mukaan haluamme diagnosoida mm. nuoria ja lapsia ihan liikaa. Joskus nuoren huono, aggressiivinen käytös on vain tavallista, ikään kuuluvaa vastustusta. Tai lapsen raivo huomion kaipuuta koko päivän työssä olleelta vanhemmalta.
Toisinaan nuoren ”oireet” joita kotona tarkastellaan suurennuslasilla, ovat vain sitä, mitä ennen kutsuttiin teini-iän kapinaksi. Sekin saattaa nimittäin vaihtaa muotoaan. Tämän päivän nuori ei välttämättä kapinoi ihan samalla tavalla, kuin 80-luvun vastineensa. Ympäristö on muuttunut.
Mitä, jos alkaisimme vain elää?
Haluan alleviivata sitä, etten ole itsekään mikään asiantuntija. Olen kuitenkin ihminen, joka tykkää miettiä asioita pidemmän kaavan kautta. Kun pohdin näitä edellä listattuja asioita, mietin hurjan usein vielä seuraavaa asiakokonaisuutta.
- Ihminen tahtoo aina lisää kaikkea. Tavaraa, rahaa, kauneutta, valtaa jne.
- Tuolla haluamisella peitetään tyhjyyttä,
- joka tulee merkityksettömästä elämästä.
- Merkityksen löytää, kun alkaa kuunnella itseään ja tehdä asioita, joille koko keho huutaa kyllä.
- Varsin harvoin nämä asiat maksavat yhtään mitään.
Mitä, jos sen sijaan, että elämme tavalla, jonka olemme kopioineet joltakin toiselta (ollaksemme yhtä onnellisia kuin hän), alkaisimme viimein ihan oikeasti toteuttaa itseämme?
Mitä, jos alkaisimme luottaa itseemme ja osaamisemme ilman muiden jatkuvia neuvoja?
Mitä, jos lakkaisimme etsimästä koko ajan jotain lisää?
Mitä jos alkaisimme vain elää?
Rakkaudella, Erja