Millaisia blogeja sinä tykkäät lukea? Entä kirjoja? Ostatko lehtiä?
Luetko vain hakeaksesi ideoita? Vai etsitkö samaistumisen kohteita? Hullaannutko mukavasta kirjoitustavasta tai vetävistä tarinoista? Vai selaatko mieluummin postauksia, joissa pääosa on kuvilla?
Olen pohtinut näitä asioita useammankin kerran viime aikoina, kun kaikki merkit lukemiskulttuurin kuolemasta noin ylipäänsä ovat ilmassa.
Äänikirjat nostattavat suosiotaan koko ajan. Lasten lukutaito on heikkenemässä. Fyysisillä kirjoilla on vähemmän ja vähemmän kysyntää.
Nykypäivänä arvostetaan nopeaa toimintaa, jota kirjan lukeminen ei ole. Tarinat kiinnostavat kyllä, mutta mieluummin muodossa, jonka kanssa voi samaan aikaan tehdä jotain muuta. Vaikka lenkkeillä tai tiskata. Pysähtyminen tekemättömään tilaan ja sivujen kääntelyyn koetaan ehkä tylsäksi? Ajan haaskaukseksi? Vaikka hetken seisahdus saattaa olla juuri sitä, mitä nykyihminen tarvitsisi voidakseen edes hieman paremmin.
Olen pohtinut liittyykö sama ilmiö bloggaamiseen? Jaksaako ihminen lukea pitkiä tekstejä, vaikka aihe olisikin kiinnostava? Onko kenelläkään siihen enää aikaa? Vai onko niin, että runsas kuvitus on parasta? Ja itse teksti ladataan kuvatekstin tapaan kaiken muun sekaan. Muutamalla lauseella.
Itse luen yleensä tekstejä niiden kirjoitustavan vuoksi. Teeman ei tarvitse raapaista edes omaa elämääni läheltä, jos tapa ilmaista asiat on tarpeeksi mukaansatempaava. Haen siis lähinnä viihdykettä.
Kun joskus luen jotain artikkelia netistä, mua ärsyttävät sanomattoman paljon tekstin väliin tungetut mainokset. Tiedän, että niistä saa rahaa, mutta ne pilkkovat lukukokemuksen. Ja saavat välillä lopettamaan kokonaan selaamisen.
Kirjan kanssa ei ole samaa ongelmaa.
Rakastan kirjoja.
Ne ovat olleet merkittävä osa elämääni aina. Halusin myös tehdä niistä suuren osan omien lasteni elämää. Niinpä aloin lukea heille satuja heti, kun he vain vähänkin jaksoivat kuunnella. Ja jo vähän aiemminkin. Kiitos kirjojen, heillä on molemmilla nyt monipuolinen sanavarasto, jonka turvin on mukavaa kirjoittaa vaikkapa aineita koulussa.
Meidän kuopuksen opettaja panostaa todella luokkansa lukutaitoon. Hänellä on nytkin menossa lukuhaaste, jossa lapset haastetaan lukemaan eripituisia kirjoja. Aina, kun jokainen on kirjansa lukenut, he järjestävät jotain kivaa. Juhlat, herkkuja, leffa, kaupunkisotaa liikkasalissa tms. Seuraavan lukuhaasteen jälkeen on luvassa palkinnoksi yökoulu. (Jota ainakin meidän lapsi odottaa jo innolla).
❤ Mulle lukeminen on ollut jo nuorena maailma, johon pääsin pakoon ikäviä yläasteaikojani. Maailma, jossa ihan tavallinenkin tyttö pystyi olemaan mitä vain. Tekemään mitä vain.
❤ Luen kirjoja usein sairaalareissuilla odotellessani omaa vuoroani. (Sophie Kinsellan ”Himoshoppaajan vauva” oli mulla mukana myös osastolla, kun esikoinen syntyi).
❤ Kirjojen kanssa pitkätkin matkat taittuvat hetkessä.
❤ Uni tulee iltaisin nopeammin.
❤ Ja edelleen, kun maailma tuntuu liian ahdistavalta paikalta, tartun kirjaan. Usein vielä tuttuun. Jo kerran tai pari luettuun. Se rauhoittaa oloa ja vie ajatukset hetkeksi muualle.
Lukemisen ja fyysisen kirjan puolesta ❤
Rakkaudella, Emppu
P.S
Marraskuun lukuhaasteena, haastan kaikki lukemaan lapsille edes pienen hetken päivästä satua. Se on lyhyt hetki elämästä, mutta antaa loppujen lopuksi kaikille osapuolille paljon.