Liru-laru-loru

Hehei! Muistatko Riimihiiret? Tuon kuvakirjaksi aikomani lorun, joka opettaa samalla lukijalleen äidinkielen juttuja leikin varjolla.

No nyt Riimihiiret on puettu melodiaan! Biisiin on tehty myös vallan suloinen video, joka herättää tekstin eloon aivan uudella tasolla. Tämän ihanan yllätyksen oli meiliini lähettänyt Granpa Fautrix, joka on sovittanut upeasti nuotteihin monta muutakin kynäilemääni runoa! (Kaikki löytyvät hänen Youtubestaan).

Tässä linkki uusimpaan Riimihiiribiisiin ja alla vielä loru kokonaisuudessaan! Jos joku tätä lukee / kuuntelee lastensa kanssa, olisi tosi kiva kuulla, mitä mieltä pienet tästä hiiriperheestä ovat! 💖

Riimihiiret

Vanhassa kyläkoulussa,

asuu hiiriperhe suuri.

Kun lapset seisovat rivissä,

on jono pitkä kuin Kiinan muuri.

*

Pesäänsä somaa, ihan ikiomaa,

suojaa pölystä harmaa kirjapino.

Koti kyhätty on luokan peränurkkaan,

kohtaan,

jossa lattialista on vino.

* 

Sataviisikymmentä pikkuhiirtä,

vilkasta ja ahkeraa,

asettuvat aamuin pianon alle,

oppitunteja seuraamaan.

Ne hiirenhiljaa istuvat,

jotta kaiken tarkasti kuulevat,

mutta kellonsoiton myötä

juosten käytäville kirmaavat.

*

Ne osaavat vähentää ja laskea yhteen,

patalapun virkata ja solmia lyhteen.

Kasvit lajeittain luokitella,

ja aakkoset takaperin luetella.

*

Maanantaina oppivat Euroopan rajat,

tiistaina nimesivät Pohjoismaat,

keskiviikkona luvassa on rumputunti,

ja torstaina esihistoriaa.

*

Kun perheen suuri lukumäärä, toi pulman vanhemmille,

oli nimet kaikki käytetty, mitä keksitään seuraaville?

*

He koettivat ideoita onkia, opettajan puheista viisaista,

mutta hiiri-isän mielestä, suorakulma ei nimeltä kuulosta.

*

Äiti lopulta keinon keksi, vieläpä ihan ilmaiseksi,

löysi mitä suurimman aarteen, läheltä opettajanpöydän kaarteen.  

Siitä lähtien pienten nimet on poimittu,

tuosta kirjasta suuresta,

jonka kannessa seisoo kirjava kukko,

karttakeppi olalla.

*

Nyt äidin mielestä lasten nimet,

kauniisti yhteen sointuvat,

ja sanarimpsuna luettuna,

aivan runolta kuulostavat.

*

Esikoinen JA, on joukon vanhin

SEKÄ iältään vasta kaksi.

ELI, TAI, VAI ovat kolmoset,

joista perhe tuli kuuluisaksi.

*

MUTTA on kohta jo aikuinen,

VAAN teini-iässä seilaa,

SILLÄ näyttelijäksi haluaa,

ja alati itseään peilaa.

*

On perheeseen jälleen saatu, viisi uutta pienokaista.

Äiti silmäilee jo etsien kirjan sivua,

millä nimellä heitä aletaan kutsua?

*

Nimet löytyvät viimein, mutta pidetään vielä salassa.

Paljastetaan muille vasta nimenantojuhlassa.

Sinne kutsuttuja ovat naapurit ja koko kylän kansa.

Hiiriperhe tahtoo kaikille esitellä uudet rakkaimpansa.

*

Niin juhlavalmistelut alkavat,

ne jokaiselta osansa vaativat.

*

”ETTÄ, haetko purolta tähän vettä?”,

pyytää äiti ja ojentaa kiulua.

”Olisi ihanaa, jos voisit pienten juhlassa

soittaa vaikka viulua.”

*

”JOTTA, onko totta,

että ilman kutsua jäi herra Rotta?”,

isä kysyy ja sitten hoputtaa,

”Kutsu täytyy oitis toimittaa.”

*

”KOSKA, saa kaikille tuolit etsiä”,

kehottaa äiti nakertaessaan keksiä.

Hän otsaansa pyyhkäisee ja kiireissään huokaa,

”KUN, sinä autat minua tekemään vieraille ruokaa.”

*

Äiti töitä luettelee, sormiaan apuna käyttelee.

”Tarvitaan lohta, isä onkii sen kohta.

Kakkuun marjoja täytyy kerätä

sekä aikaisin pipareita paistamaan herätä.”

*

Isä puolestaan seisoo pulpetin alla,

kutsuu lapsia viittoilemalla.

”KUNNES, JOS, VAIKKA,

teidän työnne on koristella tämä juhlapaikka.

Löytyy ullakolta ilmapalloja, nauhaa ja viiriä.

Voisimme yhdessä laulaa, ja tanssia piiriä.”

*

Pian on ravistettu matto,

pyyhitty katto,

pöytäliinat laitettu,

kielo ovenpieleen taitettu.

*

Jo odottaa valmiina juhlakansa,

kaikilla yllä on parhaimpansa.

Ovat rivissä tädit, papat ja mummit,

sekä jokaisen pikkuisen vauvan kummit.

*

Äiti yksitellen pieniä koskettaa,

ja kunkin kohdalla paljastaa,

millä upealla nimellä vesseliä,

siitä edespäin kutsutaan.

*

Hän rauhassa kulkee,

ja luettelee hymyillen,

”Tässä ovat

KUKA, MIKÄ, KEN,

tuossa

KUMPI ja KUMPAINEN.”

*

Jokainen vauva tavallaan vastaa,

kun oman nimensä kuulee,

ähisee, puhisee, jokeltaa

ja viimeinen hihkuu ääneen.

*

Joka vieras paikallaan taputtaa,

ovat jälleen keksineet nimet oivat.

Pian kakkua syödään, lahjoja ihaillaan

ja pajupillit iloa soivat.

*

Nimijuhla jatkuu aamuun asti,

muuttuen lopulta riehakkaaksi,

kunnes luokkaan syttyy valo,

silloin hiljenee päiväksi hiirten talo. 

(Kirjoittanut, Erja Pyhältö-Seppälä)