Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Kun selitystä ei löydy

Posted on 10.11.2022

Sairastuin nivelreumaan ollessani 1 v 8 kk ikäinen. Olen viettänyt alkuelämäni aikana siis paljon aikaa sairaalan poliklinikoilla sekä pitkillä osastojaksoilla. Tästä johtuu ymmärrettävästi se, etten ihan helpoin perustein käy lääkärissä. Koskaan. Kipukynnykseni on matkan varrella hioutunut aika korkeaksi, joten lääkäriin lähdetään pitkän harkinnan jälkeen. Kun kaikki muu on jo koitettu.

Koska aina olen vältellyt ylimääräisiä lääkärikäyntejä voi vain arvata kuinka paljon mua sieppaa se, kun joudun nyt juoksemaan siellä sun täällä alvariinsa.

Vielä enemmän jakausta kirvelee se fakta, että mitä pidempään olen käynyt tutkimuksissa eikä mitään löydy, sillä samalla suhdeluvulla mulle on alettu kertomaan mielen ja kehon yhteydestä. Nytkin mut ohjattiin psyko-fysiatriselle konsultaatioon.

En väheksy mielen vaikutusta. Sillä on suuri merkitys. Mutta jos otetaan huomioon seuraavat asiat:

  • mun oireet alkoivat vuosi sitten kahdessa päivässä (aikana, jolloin mulla ei ollut mitään ahdistuksia, pelkoja tms)
  • kaikki kipu alkoi lavan alta, jossa suurin kipupiste sijaitsee edelleen
  • jokin aiheuttaa niin suuren lihasjumin, että syvähengitys onnistuu vain kumarassa tai oikealla kyljellä maaten

Nämä fyysiset (eivät siis henkiset kiputilat) puolestaan johtivat siihen, että:

  • en nukkunut puoleen vuoteen kuin kolme-neljä tuntia yössä
  • aloin pelätä kuolemaa, kun suurimman osan päivästä (ja öistä) haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla
  • jouduin luopumaan kaikista asioista, joilla yleensä käsittelin stressiä eli liikunnasta ja kirjoittamisesta

Niinpä olin vailla keinoja keskellä univelkaa ja kehon ympärivuorokautista hälytystilaa. Nämä taas alkoivat pikkuhiljaa näkyä siinä, että:

  • mieli alkoi painua matalaksi
  • unettomuuden takia en jaksanut pitää huolta syömisistäni ja laihduin muutamassa kuukaudessa kuusi kiloa
  • olo oli turhautunut ja ahdistunut
  • lihakset kiristyivät ja jumittuvat vieläkin enemmän liikunnan puutteesta ja alkoivat aiheuttaa uusia oireita

Tällä hetkellä ollaan päästy tilanteeseen, jossa selinmakuu päättyi heinäkuulla. Pystyn nukkumaan, lukemaan tms. enää oikealla kyljelläni maaten. Muuten henki salpautuu. Viimeisen viikon aikana kylkimakuukin on alkanut tuottaa ongelmaa, koska tuon vasemman lavan ympärys vain kiristyy ja kiristyy. Tuntuu kuin iho olisi liian kireä. Fyssarini sanoi, että se kielisi hermokivusta. Että jokin ehkä painaa hermoa jossain.

Mutta mitään ei löydy.

On kokeiltu venytyksiä, mobilisaatiota, akupunktiota, hierontaa ja erilaisia liikkeitä. Relaksanttia, särkylääkettä sekä kaikenlaisia rentouttavia pillereitä.

Kaikesta on vain lyhyt apu. Ja ihan minkä tahansa liikunnan jälkeen palaute tulee viimeistään tunnin sisään lihasjumina, joka salpaa syvähengityksen. Vaikka nostaisin vain käsiä ylös kolme kertaa.

Aivan kuin kehoni olisi ihan äärirajoilla kaiken kuormituksen kanssa.

Puraisin muutama päivä sitten etuhampailla suklaata. Jäätävin seurauksin. Hetkessä posket ja otsa puutuivat ja näkö alkoi hämärtyä molemmissa silmissä. Kallonpohja oli kipeä vasta parin tunnin kuluttua. Lihakset ovat siis todella jumissa jo joka puolelta.

Näköhäiriöitä on alkanut esiintyä useammin. Ne helpottavat, kun otan särkkäriä tai niskaa hierotaan. Luin, että kireät niskalihakset voivat painaa näköhermoja. Toisinaan fysioterapiassa tuntuu oikein humaus päässä, kun veri lähtee taas kiertämään ja on kuin raskas verho vedettäisiin pois silmien ja aivojen tieltä. Hetken ajatus kulkee kirkkaasti, mutta ilo on lyhytaikainen.

Nyt lähden siis mielen ja fysioterapian yhdistävälle hoitajalle seuraavaksi. Hoitamaan näitä kireyksiä, jotka ovat aiheutuneet siitä, etten ole pystynyt liikkumaan kohta puoleentoista vuoteen kunnolla. Hoitamaan mieltä, joka on alkanut pelätä ja väistellä asioita vain ja ainoastaan sen takia, mitä on joutunut kokemaan.

Hoidamme siis kerroksia, joita on kasaantunut alkuperäisen syyn ylle.

Eniten tässä jurppii se, että:

Edelleenkään emme tiedä mistä tämä kaikki johtuu. Mikä tuolla alkoi parissa päivässä ja pitää yllä tätä helvettiä?

ja

Minä en ole mielenterveyspotilas. En kuvittele tätä kaikkea itselleni. Miksi sitten tuntuu siltä aina vain enemmän ja enemmän, kun kuuntelen lääkäreiden puheita? Onko se seuraava askel, jos ei löydy mitään selittävää? Keksitään joku romukoppadiagnoosi tai sanotaan, että kyllä sinulla nyt on ollut tässä tätä kuolemanpelkoa ja ahdistusta, joten olet varmaan terapian tarpeessa.

Haluaisinpa nähdä sen ihmisen, joka kestää puolitoista vuotta hengen haukkomista ja kurkun kuristusta saamatta pelkotiloja. Haluaisin niin hoitaa jo kaiken syytä, en enää näitä kasautuneita oireita.

Mun läheiset sen tietää, mutta vedän oloni viimeiseen saakka, ennen kuin menen lääkärille. Nyt musta tuntuu, että siellä pidetään mua jonain ammattisairastajana, joka keksii itselleen oireita ja käy sitten huvikseen kaikissa tutkimuksissa.

En ole.

Olen vain väsynyt. Turhautunut.

Ja haluaisin jo takaisin normaalin toimintakuntoni. Seuraava toivoni lepää tämän kuun lopun magneettikuvassa. Josko sieltä vihdoin löytyisi jotain selittävää.

Halauksin, Emppu

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy joulukuussa 2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira migreeni Minä Netflix Outoja oireita parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com