Aistikas ja helppolukuinen.
Imaisee mukaansa ensimmäiseltä sivulta lähtien.
Juoni, joka kääntyy aina uuden nurkan taa ja yllättää odottamattomilla paljastuksilla kerran toisensa jälkeen.
Lopettelin juuri kirjan Parfyymikeräilijä ja huh, huh. Olipa elämys oikein isolla E-kirjaimella.
Kathleen Tessaron kirjoittamassa Parfyymikeräilijässä on kaksi päähenkilöä, Eva ja Grace.
Grace asuu 1950-luvun Lontoossa. Hän yrittää kovasti sopeutua elämäänsä kutsuilla käyvänä kotirouvana, mutta mieli haluaa jotain enemmän.
Vapautta liikkua. Tilaa ajatella itse.
Eräänä päivänä Grace saa kirjeen Pariisista. Se on lakitoimistolta, joka hoitaa Eva-nimisen naisen jäämistöä. Eva on jättänyt Gracelle kaiken omaisuutensa ja nyt Gracen pitäisi lähteä Ranskaan saattamaan asiat loppuun.
Ainoa mutta on, ettei Grace tunne koko Evaa.
Grace haluaa selvittää syyn perinnön takana ennen kuin ottaa sitä vastaan. Alkaessaan tutkia asiaa, hän tulee kuitenkin avanneeksi varsinaisen Pandoran lippaan, josta nousee esiin vaiettuja tapahtumia yksi toisensa jälkeen.
Tarina etenee vuorotahtiin. Ensin kerrotaan luku Evan tarinaa, sitten luku Gracen elämästä, sitten taas Evan ja niin edelleen. Hiljalleen kirjan edetessä, nuo kohtalot alkavat löytää yhtymäkohtia toisiinsa.
Tämäntyyppinen kerrontatyyli on tuttua myös Natasha Lesterin ja Liane Moriartyn kirjoista. On kiehtovaa, kun tarina ei etene viivasuorasti, vaan ottaa välillä takaumia ja palaa seuraavassa luvussa nykyhetkeen tarkastelemaan tapahtunutta eri näkökulmasta.
Tässä kirjassa törmäsin ensimmäistä kertaa parfymeria-termiin.
Ranskassa (ja kenties muuallakin) on vielä tänäkin päivänä liikkeitä, joissa voi kehittää itselleen hajuveden omista lempituoksuistaan. Kirjassa kuvataan erittäin aistikkaasti hajuveden tuoksujen muodostumista. Kuinka yksi tuoksu muodostuu latva-, sydän-, ja juurituoksusta.
Latvatuoksu haistetaan ensin. Sydäntuoksu on ikäänkuin hajuveden ydin. Viimeisenä aistitaan juurituoksu, joka pysyy iholla kaikkein pisimpään.
Parfyymintekijät puhuvat nuoteista valitessaan tuoksun osia. Kirjasta opin myös, että tuoksu saattaa olla liian hyökkäävä, jos alku- ja lopputuoksun välistä puuttuu välinuotteja. Eli tuoksuosia, jotka hiljalleen tasoittavat alun voimakkaamman tuoksuaistimuksen.
Olin tästä kirjasta niin vaikuttunut, että haluan sen ehdottomasti hyllyyni. Sitä on kuitenkin vaikea löytää kovakantisena, jollaisena sen tahtoisin. No. Kahlaan muutaman divarin läpi. Ehkä onni on myötä.
Seuraavaksi haluaisin lukea Tessarolta Eleganssin, joka vaikuttaa jo pelkän takakansitekstinsä perusteella siltä, että sekin tulee päätymään omiin valikoimiini.
Ihanaa viikonloppua sulle! Meillä se kuluu juhliessa kuopuksen synttäreiden ekaa osuutta kaverijuhlien merkeissä. Ensi viikolla on sitten sukulaisjuhlien vuoro!
Halein, Erja