Alla olevat kuvat ovat polttareistani 25 vuoden takaa. Syy, miksi ne löytyvät juuri nyt galleriastani (vaikka hopeahääpäivä on vasta heinäkuussa), on leffa jota menen katsomaan.
Joo. Tiedätkin jo.
Levoton tuhkimo.
Olin pienenä kunnon Dingo-fani. Sifonkihuiveja oli joka värissä ja niitä sidottiin ranteeseen, jalkaan, kaulaan ja hiuksiin. Osasin ulkoa jokaisen laulun sanat ja aika hyvin ne tulevat vieläkin.
Solisti Neumann oli pienen ala-asteminäni saavuttamaton idoli-ihastus, jonka julisteita teippasin oveeni. Pikkuinen sydämeni lähes murtui, kun hän alkoi seurustella Marikansa kanssa. (Ja parani nopeasti taas jonkun Ressu Redfordin myötä. Voi niitä aikoja).
Tällä historialla mun polttariteemakseni oli vuonna 2000 valittu Dingo. Pukukoodi oli aika pitkälle farkkua ja sinfonkihuiveja, kuorrutettuna hiusvärillä, lakkapurkilla ja ärhäkällä silmämeikillä. Lauloin myös ekan kerran yksin karaokessa ja biisi oli Levoton tuhkimo.
Nämä muistot kaahasivat mielen perältä, kun varasin leffaliput. Ja samojen muistojen parissa olen pyörinyt eilisillasta saakka. Etsin netistä jopa Dingon biisilistan ja löysin sieltä jo unholaan painuneen ”Hän on se”, joka soi sydämeen saakka jo 80-luvulla. Sitä olen nyt luukuttanut ja laulanut jokaisessa mahdollisessa välissä (eli aina kun kehtaan ilman, että muu perhe alkaa protestoida).
Muistan myös päivän, jolloin Dingo ilmoitti lopettavansa. Se tuntui jonkun suuremman lopulta. Tuohon aikaan ei ollut monia nuorisobändejä, jotka olivat niin suosittuja. Tähtiä syttyi harvoin, mutta ne kestivät pitkään. Ja kuten huomaa, elävät muistoissa (kuten myös valkokankaalla) edelleen.
”Elämä vie minua kuin kulkukoiraa
Koiraa, jonka isäntä kuollut on
Silti sydän täynnänsä on uutta voimaa
On kaulapantaani merkitty ”koditon”
On taivas kattona juhlissani
Ja rankkurit mua turhaan pyydystää
On yksi ruoskan jälki kasvoissani
Toista kuka vain voi yrittää
Minä lähden sinne, missä nauraa saa
Nimeni on Dingo, se saa kulkemaan
Katson taakse vielä, pahaan kaupunkiin
Joku huutaa: ”Dingo, painu helvettiin!”
Ihastuttavaa helmikuuta!
❤, Erja