Meille on vuosien saatossa muodostunut kiva kesäinen mansikkaperinne. Vaikka lähimarketista saisi marjansa lähempää, me käydään silti aina samalla puutarhalla, noin kolmen vartin matkan päässä.
Syy siihen on tunnelmainen miljöö, joka Pälkäneellä sijaitsevalla Niitty-Seppälän tilalla vallitsee. Eikä tämän aamun asiakasmäärästä päätellen olla ainoita, jotka siellä viihtyvät. Toinen parkkipaikka oli täynnä jo yhdeltätoista aamupäivällä.
Niitty-Seppälästä ei haeta vain mansikoita, vaan myymälän hyllyissä on esillä jos jonkinlaista muutakin paikanpäällä viljeltyä tai lähistöllä valmistettua tuotetta.
Meidänkin ostoskasseihin on vuosien varrella pakkautunut sipuleita, kurkkua, tomaattia, salaattia, tikkunekkuja, kermatoffeeta ja tänään ruis- sekä saaristolaisleipä. Pari koriste-esinettäkin on kotipihaan tullut sieltä haalittua.
Myymälän vieressä heillä on myös kahvila, jossa ollaan nautiskeltu kahvin ja mehun kaverina suussasulavia korvapuusteja, mansikkawienereitä sekä jätskiä.
Lapsia (ja vähän kyllä lapsenmielistä itseänikin) ajatellen, Niitty-Seppälän kaikkein parhain paikka sijaitsee kuitenkin mäen laella, jonne kiivetään kahvilan viereisiä portaita pitkin. Sieltä löytyy kaikkea kivaa.
Aluksi vaikka ne ihanat eläimet. Tällä kertaa aitauksissa oli kanoja, ankka (jolla taisi olla hanhi kaverina. Noloa myöntääkin, etten oikeasti erota näitä siivekkäitä niin hyvin toisistaan), lampaita sekä söpö luppiskani. Joskus siellä oli myös poni ja muistaakseni myös muutama marsu.
Pari vuotta sitten naurettiin vedet silmissä, kun mieheni kyykistyi kanahäkin viereen siellä ylpeänä patsastelevan kukon eteen ja kysyi ”Mitäs kukko sanoo?” Kukko katsoi mieheeni päin, oikaisi ryhtiään, venytti kaulansa ylös ja kiekaisi niin että kuului pitemmällekin. Eihän se kukko käskien laula – tässäkin poikkeus vahvisti säännön.
Mäeltä löytyy myös pari keinua, liukumäki, leikkimökki, pieni labyrintti selvitettäväksi kävellen sekä polkuautokenttä menopeleineen.
Siellä on myös jännittävä luola, joka koronatilanteen takia oli nyt suljettu. Luolaa asuttaa kuulemma peikko ja siellä on kesäkuumalla ihanan viileää. Peikon kämpästä löytyy vielä kaikenlaista suurikokoista tavaraa lapsille ihmeteltäväksi.
Jos teillä on vielä mansikat hankkimatta ja Niitty-Seppälä on edes suht lähimailla, voin suositella paikkaa lämpimästi. Mansikat ovat makeita ja ainakin kaikki meidän näkemämme tilat siistejä. Lisäbonuksen tuovat vielä ne ihanat eläinystävät.
Meidän marjapäivä jatkui vielä kotonakin. Vadelmapensaat huusivat poimijoita, samoin punaviinimarjapuska notkui jo painonsa alla. Toukokuulla asennettu kuntta on viihtynyt paikassaan hienosti ja saatiin poimia sieltä tänään ekat mustikat.
Lopuksi osa pakkaseen, osa sellaisenaan suuhun ja osa marjapiirakkaan. Yksi mun lempparimarjapiirakkaohjeista on Sunnuntai-vehnäjauhopussin kyljestä löytyvä resepti. Tänään tehtiin tuo taikina tuplana, sillä halusin piirakkaa koko pellillisen. Riittää sitten pakkaseenkin.
Makeaa viikonlopun odotusta!
Mansikkamustikkavadelmaherkkuterkuin,
Emppu