Huono diili

Olen ottanut taas tavakseni lukea uutiset joka päivä, enkä voi suositella sitä kenellekään. Itsekin aion pitää niiden suhteen jälleen pientä paussia.

Olin tänään ylityrmistynyt videosta, jonka eräs ”diilipressa” oli ladannut sivulleen. Hän esittelee siellä ylpeänä kuinka sodan runtelema maa kukoistaa hetkessä täynnä kultaa, tanssia ja seteleitä, kun hän pääsee toteuttamaan suunnitelmansa muuttaa kyseinen alue rantalomakohteeksi.

Saatan katsella asiaa eri lasien läpi, mutta tuohan suorastaan pilkkaa ihmisiä, jotka elävät siellä kaikkien kauheuksien keskellä ja taistelevat elämästään joka päivä. Heidän ajatuksissaan eivät ensisijalla ole kultaiset patsaat saati drinkit altaan reunalla. He haluavat rauhan ja saada elää turvassa omissa kodeissaan.

Sama juttu Ukrainan mineraalisopimuksen kanssa. En jaksa uskoa, että tähän saakka annetulla avulla on ollut ehtoja tyyliin ”Jos autamme teitä, te maksatte meille joka dollarin takaisin vaikka maanne olisi tuhannen pirstaleina”. Mahdollinen takaisinmaksu pitäisi sopia jo avunantovaiheessa, jolloin toinen osapuoli voisi miettiä mihin sitoutuu.

On vaikeaa ymmärtää, että joku kehtaa riistää sodan keskellä elävää maata avun nimissä. Ihmiset ovat menettäneet rakkaitaan, kotinsa, omaisuutensa ja elämänsä. Jälleenrakennus tulee viemään mittaamattoman määrän rahaa ja aikaa. On kamalaa, jos vastapuolta kiinnostaa auttaa vain, jos siitä hyötyy itse jotenkin.

Aion kaiken nähdyn jälkeen poistaa sanavarastostani termin diili, sillä olen täynnä sitä jo näiden kahden kuukauden uutisten jälkeen. Diili merkitsee jotain, josta hyötyvät molemmat. Ei sitä, että toinen joutuu alistumaan voiman ja rahan edessä.

Amerikan uuden presidentin alku on ollut vauhdikas joka saralla. Voi vain kuvitella, miltä hänen muovaamansa maailma näyttää vuonna 2029, kun valta seuraavan kerran vaihtuu Valkoisessa talossa.

-Erja-