Eilen oli ihana päivä, kun saatiin kokoontua juhlimaan mun rakkaan äidin pyöreitä vuosia. Käytiin ensin syömässä ravintolassa, josta jatkettiin matkaa kahvipöytään vanhempien kotiin.
Oli tosi hauskaa. Juteltiin, muisteltiin, naurettiin ja päädyttiin ottamaan kasakaupalla ihania kuvia. Myös niitä kimppakuvia, joihin mahdutetaan koko porukka. Jollaisia ainakin ennen otettiin portailla lähes joka sukujuhlassa.
Meidän kuopus on maannut flunssan kourissa nyt kaksi päivää. Oikein mikään ei maistu. Mitä sitten saa putoamaan?
Kehitin vuosia sitten tällaisiin hetkiin miniruoat.
Hedelmänpalat sopiviksi pilkottuina käyvät loistavasti, mutta meidän lasten suosikkeja ovat olleet minileivät. Leivät, jotka päällystetään potilaan toiveet huomioiden. (Meidän kuopuksen tapauksessa lauantaimakkaralla. Toisinaan kurkkukin saa mahdollisuuden päästä muutamaan palaan mukaan).
Nämä biitit ovat sopivan pieniä syötäväksi parilla puraisulla. Ja saattaahan siinä huomaamattaan napsia vaikka kokonaisen leipäpalan, vaikka alkujaan tuntui, ettei mitään putoaisikaan.
Tyttö sanoi aamulla, ettei jaksa mitään. Minileipien muodossa meni silti kaksi paahtaria ja kaveriksi kupillinen kaakaota. Niillä menee vähän aikaa, vaikkeivät nyt mikään terveellisyyden esimerkki olekaan. (En ylipäänsäkään laita niin paljoa painoa ruoan terveellisyydelle silloin, kun on flunssassa tai muussa lyhytaikaisemmassa taudissa. Riittää, kun juo riittävästi ja syö sitä, mikä maistuu).
Lunta jo odotellen, Emppu
IG sydanmuruja