Jihuu! Huomenna lauantaina tulee tasan kuusi vuotta siitä, kun istuin koneen ääreen, kirjoitin ihka ekan postauksen blogiini ja hieman epäröiden lähetin sen bittimaailmaan.
Alunperin blogini nimi oli ”Päiväunelmia ja unelmapäiviä”, mutta se muuttui osoitteen vaihtumisen myötä. Halusin uuden nimen olevan lyhyt ja kuvaava. Sydänmuruja muodostui lopulta sanasta sydänsuruja, joka pyöri usein päässäni uutta nimeä pohtiessani.
Kun aloitin…
Olin 42-vuotias kaupan alan yrittäjä, joka haaveili ajasta kirjoittaa kirja. Lapset olivat tuolloin 5- ja 10-vuotiaat ja elämä oli hyvin hektistä.
Olin aika hyvässä kunnossa, eivätkä kivut rajoittaneet paljoakaan tekemisiäni. Maailma tuntui olevan suht vakaalla pohjalla. Sellaisella ”tavallisella”.
Tällä hetkellä…
Olen 48. Täytän vuoden lopulla 49 ja pyöreitä juhlitaan siis jo ensi vuonna! En osaa edes ajatella koko asiaa. Ja täytyykö sitä? Olisi ehkä helpompaa, jos lakkaisi yksinkertaisesti laskemasta vuosia ja vain eläisi niitä.
Esikoisemme saavuttaa ensi vuonna aikuisen iän ja kuopus lopettelee ala-astetta. Vanhemmuus on muuttanut muotoaan ja on mennyt hetki sopeutua siihen, ettei enää ole leikki-ikäisiä talossa ja ”omaa aikaakin” on hieman enemmän.
En ole enää kaupan alalla yrittäjänä, vaan kirjoitan kirjoja päätyökseni. Muutos oli alkuun ankara ja firman myynti aiheutti rankkoja syyllisyyden tunteita. Meni lähes kaksi vuotta, kun se haava lakkasi kirvelemästä.
Kirjoittaminen toimi hyvänä apuna tuossa siirtymävaiheessa ja jatkuu siis edelleen. Matka kirjallisuuden sydämeen on ollut hurjan mielenkiintoinen ja antoisa. Olen oppinut paljon uutta ja olen huikean kiitollinen kaikesta siitä. Näiden kuuden vuoden aikana olen kirjoittanut suunnilleen
- viisi aikuisten romaanikäsistä
- noin 12 lastenkirjakäsistä sekä
- lukemattoman määrän loruja ja runoja, joista osa on julkaistu täälläkin (löytyvät kirjoittaminen-kategoriasta).
Minulta on ilmestynyt kaksi lastenkirjaa omakustanteena. Seuraava (myös lasten)kirja ilmestyy ensi vuonna WSOY:n julkaisemana. Siitä voin laittaa enemmän tietoa syksymmällä.
Ja lisää on luvassa. Juuri eilen sain valmiiksi ihka uuden lastenkirjan käsiksen. Olen niin innoissani sen aiheesta! Käsis lähtee viilauksen jälkeen kierrokselle kustantamoihin. Aika näyttää mitä sille käy.
Kivut ja sairaus ovat enemmän läsnä kuin kuusi vuotta sitten. Pystyn tekemään enää murto-osan siitä, mitä muutama vuosi sitten, sillä lihaskivut estävät tehokkaasti kuntouttamista. Sitkeästi kuitenkin yritän ja aina joskus tulee tosi hyvä päivä, jolloin melkein muistaa, mitä oli olla ”normi”kunnossa.
Ja maailma ei ole hetkeen vakaata nähnytkään. Kun aloitin blogin huhtikuussa 2019, oltiin siitä vuosi eteenpäin aivan eri tunnelmissa. Silloin iski korona ja sen jälkeen maailmassa ei ole rauhallista hetkeä tainnut ollakaan.
Huh! Paljon on ehtinyt tapahtua vain kuudessa vuodessa. Ihania asioita. Maton alta vieneitä asioita. Ja yllätyksiä, joita ei olisi koskaan osannut edes odottaa!
Lämmin kiitos sinulle, kun olet käynyt lukemassa!
Halauksin, Erja