Lähdettiin tiistaiaamuna kuopuksen kanssa samaan aikaan liikenteeseen. Hän oli jo pihalla, kun minä vielä räpläsin ovella laukustani avaimia.
-Äiti, kenen jäljet nämä on? kuopus kysyi selkäni takaa.
-Isän, vastasin ja jatkoin laukun kaivamista.
-Ei varmasti ole isän, kuopus tuhahti.
-No on, on, jänkkäsin. -Iskä lähti töihin tunti sitten. Ja kenen muun ne voisivat olla?
-En tiedä, mutta eivät kyllä takuulla ole isän, tytär vastasi ja suuntasi autolle.
Käännyin, katsoin ja putosin siinä aamuhämärässä melkein polvilleni naurusta.
Joo, oikeassa oli lapsi. Eivät olleet isän.

Hauskaa torstaita ihanat!
Halein, Erja