Tätä lukiessa saa nauraa ja kutsua vainoharhaiseksi tädiksi. Lupa myönnetty. Mutta joo. Olen alkanut kehitellä tämän rauhattoman maailmantilanteen takia plan beetä, johon kuuluu ennakkovarautuminen.
- Ollaan hankittu aggregaatti mahdollisia sähkökatkoja silmälläpitäen
- Jep. Joditableteissa löytyy
- Ostoslistalla on hankkia jokaiselle lämpimät makuupussit (trangia jo varastossa onkin)
- Jonkin verran kuivamuonaa olisi hyvä olla sekä vähän vettä varastoon (niissä on pitkät päiväykset)
- Passien voimassaolo on tsekattu jne.
- Käteistä kannattaisi jokaisen nostaa hiukan, sillä kortit eivät välttämättä aina toimi.
Mm. näitä (ja muutamia muita juttuja) olen suostunut tekemään. Ensin ajattelin, että suljen ajatuksistani kaiken mahdollisuuden maailmansotaan ja koitan elää siinä lintukodossa, jossa vielä kolmekymmentä vuotta sitten täällä Pohjolassa asuttiin. Kunnes tajusin, ettei varautuminen ketään haittaa. Mitä vain voi tapahtua. Eikä sinisilmäisyydelle ole enää tämän päivän maailmassa tilaa.
Koronapandemiaa ei voi edes verrata käynnissä olevaan kriisiin, mutta sen kohdalla saatiin jo ennakkoa mikä paniikki kauppoihin syntyi, kun puhuttiin koteihin eristäytymisestä. Kuuluisa vessapaperihamstraus alkoi saman tien. Kuten tätä nykyä joditablettien jemmaus.
Kuvitelkaa, millaiselle kivikaudelle syöksymme, jos puhdas vesi loppuu, sähköt ovat poikki eikä ruokaa saa enää haettua aamutossuissa kotikulman marketista.
Olen joskus pohtinut, miten kävisi esimerkiksi terveydenhuollossa, jossa kaikki epikriisejä, ajanvarauksia, hoitosuunnitelmia ja reseptejä myöten on sähköisessä muodossa. Onko heillä jokin takaportti hoitaa asioita, jos tietokoneet eivät enää toimisikaan? Sama kysymys koskee kouluja. Virastoja. Poliisia. Ja niin edelleen. Sillä lähes kaikki maailmassa on nykyään tekniikan varassa. Tekoälyn muistissa.
Jos oikeasti tulisi tilanne, jossa infraa vastaan hyökättäisiin, kaikki päivän aika ja energia menisi selviytymiseen. Ja kuvitellaan vielä lisäksi mahdollista ydinlaskeumaa. Maa ei kelpaisi aikoihin viljelyyn, metsistä ei voisi hetkeen poimia mitään. Vesistötkin olisivat saastuneita. Ruoka olisi todella vähissä.
Kerran, kun oltiin mökillä, siellä oli sähkökatko joka kesti yksitoista tuntia. Siis kuitenkin vain yksitoista. Silti siinä ajassa alkoi jo pakkanen viilentää sisätiloja. Yöllä oltiin kaksinkertaisten vällyjen välissä ja aamulla mietittiin, missä keitetään kahvi. Tee. Puuro. Onneksi varastossa oli kaasupullo, joten saatiin evästä kaasugrillin keittolevyllä. Ei tarvinnut lähteä virittelemään nuotiojuttuja silloin. Oli todella herättävää huomata, kuinka riippuvaiseksi ihminen on tullut kaikista nykyajan mukavuuksista. Helposta elämästä kodinkoneineen kaikkineen.
Anyway. Tykkään varautua asioihin etukäteen. Ja vaikka tämä tilanne vaikuttaa aivan epätodelliselta, eikä maahamme kohdistu välitöntä uhkaa, olen senkin suhteen skeptinen. Tilanne on vähän sama kuin se, miksi kukaan ei koskaan tee testamenttiaan ennen vanhuutta.
Koska kukaan ei ikinä usko, että paha sattuisi omalle kohdalle.
Maailmanrauhaa toivoen, Emppu