Ollaan päästy joulunodotuksessa sen verran pitkälle, että huolella laaditut toivelistat joulupukille on tehty. Esikoinen ei usko enää pukkiin, mutta tekee oman listansa myös, jotta saadaan pienempi pysymään vielä hetki sadun ihanassa maailmassa.
Rakas matkamuisto Ranskasta. |
Rakastan näitä pikkuisia joulukyliä. |
Yleensä kirjeet joulupukille on laitettu joulusukkaan, mistä ne ovat mystisesti kadonneet tontun mukana Korvatunturille. Tänä vuonna tyttö teki kuitenkin joulumaan huoneensa sivupöydälle, jossa on Sylvanian talo ja halusi laittaa kirjeen suoraan tontun ovelle. Mietittiin sitten asuuko tonttu ihan oikeasti sen oven takana ja olihan se kirje yön aikana hävinnyt. Se aito ihmetys on joka kerta ihan yhtä mahtavaa katsella. Kun itse vaan osaisi olla yhtä yllättynyt, kun lapsi tulee innolla kertomaan mitä on tapahtunut.
Meidän eskarilaisen listassa olivat tänä vuonna pääosassa erilaiset nuket ja elokuvien Toy Story 4 ja Frozen 2 jutut. Tuon Frozenin äärellä on meillä liikututtu niin monta kertaa, että taitaa olla pakko käydä katsomassa myös jatko-osa, joka tulee siis ensi-iltaan Joulupäivänä.
Tytön toivelistan top 3 olivat:
- Lucky-nukke ja Spirit-hevonen (joka kävelee)
- Woody ja Napakymppi Toy Storysta
- Lucy-koira, joka tekee kaikenlaisia temppuja
Esikoisen lista sisälsi pari isommille tarkoitettua legopakkausta, Nintendo Switch-liten, uudet kuoret puhelimeen ja kuulokkeet.
Tässä kohtaa lasten kasvua tulee itselle välillä huono omatunto siitä, kun toisen lapsen lahjatoiveet ovat verraten kalliimpia kuin toisen. Tarpeet ja mielenkiinnon kohteet kun ovat jo eskarilaisella ja vitosluokkalaisella niin eri laatua, että tällainen kuilu tulee väistämättä.
Oon tästä keskustellut lasten kanssa. Olen myös sanonut vanhemmalle lapselle, että sitä mukaa, kun lahjatoiveet kallistuvat, myös paketit vähenevät. Hän ymmärtää asian.
Häntä kun ei oikein kiinnosta enää mikään lelujuttu, niin on alkanut synttärilahjaksikin toivoa enimmäkseen lautapelejä tai lahjakortteja tekniikkaliikkeisiin. Hän tykkää kuvaamisesta ja haluaa hankkia itse järjestelmäkameran. Tykkään siitä ajatuksesta, että jotain kohdetta varten joutuu näkemään hiukan vaivaa säästämällä, niin tavara tuntuukin sitten paljon arvokkaammalta, kun sen vihdoin saa omakseen.
Pehmoinen kettuhahmo ilmestyi viime vuoden joulusukasta. |
Tämä Weisteen suloinen enkeli tuli lasten joulusukasta ensimmäisenä aamuna. |
Mieheni ei koskaan toivo mitään lahjoja, mutta jotain hänelle kuitenkin aina hankin. Se on yleensä jotain ihan tavallista, kuten pyjamahousut tai joku tosi ihana paita, joka kävelee hyllystä vastaan. Tai jokin vastustamaton tuoksu…
Jos itse toivon jotain, se on uusi kirja tai joku hyvä leffa ja pussillinen karkkia. Viime jouluna mieheni yllätti kunnolla ja oli ostanut meille liput Hartwall Areenalle Michael Bublén konserttiin lokakuuksi. Valitettavasti olin niin kipeä kun se ajankohta tuli, että meidän oli pakko jättää ilta väliin. Harmitti tosi paljon sekä hänen puolestaan, kun oli nähnyt kaiken sen vaivan, että meidän puolesta, kun ei olla oltu kahdestaan missään pitkiin, pitkiin aikoihin. Treffi-iltoja pitäisi muistaa järkätä aina silloin tällöin.
Me kaksi odotetaan joululta eniten kiireetöntä olemista perheen kanssa, kivoja pelejä, ulkoilua, herkkuja ja jouluruokia.
Halein, Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76