Tämän päivän Iltalehdestä:
”Kun Mollie O’Callaghan, Shayna Jack, Emma McKeon ja Meg Harris olivat poistumassa kilpailun jälkeen La Defensen uintiareenan pukukoppitiloihin, Ballard sanoi heidän menevän ehostamaan itseään.
– Tiedättehän millaisia naiset ovat, hengailevat ja meikkaavat, Ballard sanoi”.
(Juttuun tästä).
Tuolla lauseella miesselostaja sai potkut ainakin olympialaisten selostamisesta. Sekä aikaan otsikon ”skandaalikommentista”. Itse en löytänyt skandaalia kyseisestä lauseesta, vaikka luin sen monta kertaa.
Olen jo pitkään miettinyt, miksi sananvapautta rajoitetaan näin rajulla kädellä ja kutsutaan tuon kaltaisia kommentteja seksistisiksi. Entäpä jos kyse olisi ollut miesten joukkueesta ja naistoimittaja olisi sanonut, että kyllä te tiedätte millaisia miehet ovat. Käyvät ottamassa huikan pukkarissa tässä välissä ja rasvaamassa rintalihakset. Vastaavaa kohua ei oltaisi edes saatu. Sanoille olisi naurettu ja jatkettu eteenpäin.
Jos Ballard on vain tuon puheen (ja siitä kummunneiden valitusten) perusteella saanut kenkää, eikä jutussa ole tosiaan takana enempää, ihmettelen suuresti. Monet naisethan meikkaavat hyvänen aika. Ja hengailevatkin. Mitä pahaa siinä on? Mitä pahaa on sanoa se ääneen? Ja ketä se oikeastaan loukkaa?
Mielestäni tänä päivänä julkisuudessa näkyy liian paljon kaksinaismoralistisia asenteita. Yleisön edessä piiskataan pienistäkin sanomisista, vaikka (voisi lyödä vetoa), että ihan jokainen puhuu tai ajattelee vielä pahempiakin asioita omassa elämässään. Mutta ei vain sano niitä ääneen. (Tähän sopii hyvin sanonta ensimmäisen kiven heittämisestä).
Jos joku omalla kohdallani sanoisi lauseen, josta Ballard sai kenkää, olisin tulkinnut asian huumorilla ja nauranut itsekin. Maailmassa kun tapahtuu vielä oikeastikin kamalia asioita, joista olisi syytä nostaa hirveä haloo ja kirjoittaa suuria otsikoita. Tai antaa kenkää ihmisille, jotka oikeasti hoitavat hommansa huonosti ja saavat yhteisöissään vain pahaa aikaan.
Maine on tänä päivänä kaikkein tärkein. Mikään ei saa tahrata mainetta, vaikka tarkkaan katsottuna samasta puusta olemme kaikki. Me olemme kaikki ihmisiä, jotka yrittävät omalla tavallaan tulla toimeen täällä muiden keskellä. Jotkut onnistuvat siinä paremmin, jotkut huonommin.
Ymmärrän tasa-arvopyrkimykset ja niihin liittyvän sanatarkkuuden. En tahdo kuitenkaan edes yrittää ymmärtää ihan jokaisen lauseen haravointia ja siitä pahan mielen nostatusta. Maailmasta on pakko löytyä myös hieman huumorintajua, jolla kyseisen kaltaiset puheet otetaan vastaan. Heitot, jotka ovat aika ylimalkaisia ja joita ei varmasti ole edes tarkoitettu loukkaamaan.
Halaten, Erja