Käytiin ”päivä Tukholmassa”-risteilyllä, joka oli pitkästä aikaa hyvinkin piristävä tapaus. Ollaan nimittäin käyty porukalla Ruotsin puolella viimeksi ennen koronaa – joko viisi tai kuusi vuotta sitten Kolmårdenin upeassa eläinpuistossa.
Tällä kertaa me vietettiin maissaoloaika keskustassa, jossa vierailtiin ihmeellisen ihanassa museossa (ja tietysti muutamassa kaupassa).
Paradox-museo sijaitsee noin kuuden kilsan päässä satamasta, joten parempijalkaiset suhaavat matkan ketterästi kävellenkin. Meidän täytyi mun polvieni takia kuitenkin turvautua taksiin, jonka sai tilattua nopeasti siihen tarkoitetulla sovelluksella. Taksi tuli molemmilla kerroilla viidessä minuutissa ja hinta oli juuri se, mitä tilatessa oli sovittukin.
Museoon varataan liput etukäteen ja samalla valitaan käynnille sopiva aika. Miksi? Kun päästiin perille, ymmärrettiin. Väkeä oli enemmän, kuin Vilkkilässä kissoja. Ilman lippua tulleille pahoiteltiin, että ajat ovat siltä päivältä loppuneet.
Paradoxissa kannattaa olla ajoissa. Jopa hieman etuajassa. Vaikka lipussa on kellonaika, se on vain suuntaa antava, sillä sisään pääsee ainoastaan jonottamalla. Me oltiin paikalla 15 minuuttia ennen omaa aikaamme, jolloin edessä oli vain kymmenen ihmistä. Jos oltaisiin tultu edes hetki myöhemmin, oltaisiin jouduttu museon ulkopuolelle ulottuvan jonon hännille.
Sisään pääsee alkuopastuksen kautta, joka on nopea ja jonka jälkeen pääsee kierrokselle omaan tahtiin.
Tuossa museossa on kaikkea hauskaa silmänkääntöjuttua. Lattiaan on merkitty paikat, joista kuvaamalla saa parhaan tuloksen illuusioon. Kuten tuo alla oleva kuva, jossa meidän kuopus roikkuu ovenkarmissa. Oikeasti hän makaa maassa ja kuva otetaan vinokatossa olevan peilin kautta.
Siellä oli myös mm. ylösalaisin huone. Ikuisuuksiin jatkuva huone. Tunneli, jossa lattia tuntui vetävän koko ajan vasemmalle ja huone, jonka lattiat ovat ihan vinot. Otsikon yläpuolella oleva kuva on puolestaan kaleidoskooppiotos, jonka sai otettua omasta naamasta. Ja jos ei ole ketään, joka kuvaa, on pisteillä henkilökuntaa, jotka hoitavat homman.
Kierros oli yllättävän lyhyt, vaikka kartasta luulisi paikan olevan isompikin. Oli itse asiassa hyvä, että vierailut on varattu aikatauluilla, jotta pisteillä oli aikaa rauhassa kuvata. Silti niihin muodostui pienet jonot, mutta ilman aikavarauksia ne olisivat olleet paljon pidempiä.
Meidän koko perhe suosittelee tätä kokemusta todella! Paradox-museossa on jokaiselle jotakin.
Museon jälkeen kierreltiin hetki keskustassa, jossa oli tosi vilkasta, kaunista ja ihan hiton lämmintä. Satunnainen sade ei auttanut asiaa, vaan ilma tuntui sen jälkeen, jos mahdollista, vieläkin trooppisemmalta.
Kaupoissakin oli lähes tukahduttavaa, joten mieheni iloksi ei viihdytty niissä pitkään. Paras löytöni putiikkien saralta oli Paradoxin lähellä oleva Urban Outfitters, jonka vaatteita olen ihaillut jo pitkään. Tangoilla oli vaikka mitä ihanaa, jos olisi jaksanut alkaa sovitella, mutta tyydyin ostamaan lopuksi vain lapsille pari pientä juttua. (Itse tosin googlasin jo paluumatkalla katuvana netistä, mistä saisin tilattua sen virkatun neuletakin, jota himoitsin, mutta joka jäi kuitenkin rekkiin roikkumaan).
Ikuisena lapsenmielenä pitää mainita myös suloinen, kaksikerroksinen World of Toys, joka löytyi pitkähkön suunnistuksen jälkeen Hamngatanin ostoskadulta. Leluja on paljon ja liike on suuri. Sisään mennään ostoskeskuksen käytävältä ja liukuportaita pääsee liikkeen alakertaan, jossa on sitten vaikka mitä!
Lapsuudessani kävin risteilyllä lähes joka kesä. Omien lasten kanssa tuo perinteenomainen kesäreissu on useimmiten jäänyt väliin, joten oli ihan nostalgista elvyttää tuo elämys.
Kun istuin noutopöydässä ihailemassa auringon loistetta kauniilla Itämerellä ja juttelemassa perheen kanssa, muistin elävästi, kuinka lapsuudessa mietin, miten aikuiset jaksavat istua buffetissa niin kauan. He vain hakivat aina jotain lisää, puhuivat, nauroivat ja istuivat. Ja minä olisin halunnut kiertämään laivaa ja kaupoille ostamaan karkkia.
Tämä oli kaikkineen hyvä ja erittäin virkistävä matka. Ja herätti kaipuun varata ensi vuodeksi laivareissu kauniille Gotlannin saarelle, jossa on hieno Visby. Kerran siellä kävin ala-asteikäisenä ja muistan edelleen paikan lumouksen. Kylä on paikoin kuin vanhoista satukirjoista muureineen ja valtavine ruusuistutuksineen. Mutta ehkä sitten ensi vuonna…
Ihanaa viikonloppua sulle! (Ja pakko vielä sanoa, että olipa liikuttava esitys eilen Celine Dionilta olympialaisten avajaisissa).
Pus ja hal, Emppu