Isäni ei tykkää olla huomion keskipisteenä. Niinpä hän vierasti ajatusta 80-vuotisjuhlista, joista aloimme siskoni kanssa puhua hänelle jo viime vuoden puolella.
Asiaa käänneltiin ja mietittiin. Halusimme kunnioittaa hänen toivettaan olla tekemättä sen isompaa numeroa täyskympeistä, mutta silti juhlistaa hienoa ikäpyykkiä jotenkin.
No. Kun viimein saatiin speksit kuntoon, juhlat kuitenkin eilen vietettiin.
Me lupasimme siskon kanssa olla pitämättä puheita, joka saattaisi tuntua synttärisankarista kiusalliselta. Kerroimme järjestävämme vain rennon, mukavan illanistujaisen ja taisimme siinä kyllä onnistuakin.



Kokoonnuimme siis eilen perheen kesken meille.
Alkumaljat nostettiin ilman sen suurempia juontoja. Tosin laulettiin porukalla Paljon onnea vaan, mutta se on meillä muutenkin perinne joka synttäreillä.
Sitten grillattiin. Tarjolla oli piknik-tyyliin hampurilaisia, hodareita, pasteijoita, makkaraa, salaattia ja erilaisia lisukkeita. Sää oli kivan lämmin, joten terassillekin pääsi syömään. Taustalla siellä soi soittolista, joka sisälsi myös päivänsankarin lempikappaleita. Tunnelma oli välitön ja leppoisa.



Ruoan jälkeen jaettiin lahjat.
Olimme hankkineet lahjakortin kalevalaiselle jäsenkorjaajalle, jollaisella isä oli halunnut käydä kokeilukerralla jo monta vuotta. Lisäksi nostalgiapakettina oli pieni vuosikirja hänen syntymävuodeltaan, niin ikään Suomen Kuvalehti syntymävuodelta. Yhdestä paketista löytyi vielä paita, jossa luki ”Jos pappa ei osaa sitä korjata, ei osaa kukaan”. Tämä on niin totta! Isä on ollut aina kätevä tekemään kaikenlaista ja rakentanut sekä korjannut paljon juttuja myös meidän lasten kodeissa. Teksti ei olisi voinut olla osuvampi!
Lahjojen jälkeen musiikki ja seurustelu jatkuivat ja kahvipöydän kattaminen alkoi. Pöydässä meillä oli mustikkapiirakka vaniljakastikkeella, kolmea kakkua, erilaisia pipareita, suklaasydämiä ja sitruunan makuinen kuivakakku.




Illasta jäi kaikkiaan tosi kiva fiilis. Oli leppeä keli, puheensorinaa, naurua ja hyvää ruokaa. Ja meidän pienet koiratkin saivat ennätysmäärän rapsutteluja osakseen. (He olivat kyllä aivan sippejä, kun bileet olivat ohi).
Kun itse täytän seuraavat kymmenet, voisin järjestää samanlaiset juhlat. Pienessä piirissä ja leppoisalla ohjelmalla. Olen aina inhonnut suuria, virallisia pukupönötysjuhlia. Ainakin ennen vanhaan kymppejä juhlittiin usein isommalla väellä. Juhliin kutsuttiin kaikki sellaisetkin ihmiset, joita muuten nähtiin joskus ja jouluna viiden vuoden välein. Tuollaisella kokoonpanolla puolet porukasta oli kahvin jälkeen jo lähtökuopissa ovella, koska mitään yhteistä puheenaihetta ei muiden vieraiden kanssa löytynyt.
Joo. Mutta sellaiset juhlat meillä oli. Tänään tuulee kovasti. Lähden tästä keittämään kupin kahvia ja syön vielä eilisen mustikkapiirakan jämiä kaapin perukoilta.
Ihanaa sunnuntaita sulle!
Halein, Erja