Tyhjäkäyntiä

Viimeaikojen turhautuminen selittämättömään oirekirjoon on purkautunut jo useamman kerran raivonsekaisina kyyneleinä. Paniikkihäiriöolona. Masentuneisuutena ja kovana sisäisenä ahdistuksena. Pään on helpompi kestää asioita, joilla on jokin nimi. Antaisin aika paljon, jos saisin tarkan tiedon siitä, mikä mulla on. Tai jonkun avun, että voisin palata takaisin normaaliin arkeeni. Mutta ei. Elokuun toiselta viikolta lähtien olen kärsinyt oudosta …

Ja suurin niistä on pelko

Menneet kaksi kuukautta ovat olleet kamalia. Silkkaa pelkoa, epätietoisuutta ja outoja oireita. Lukemattomia käyntejä päivystyksissä, tutkimuksia eri alojen lääkäreillä, kuvauksia ja labrakokeita. Sängyssä makaamista, kaiken ylimääräisen jättämistä sekä unettomia öitä. Kun ensin pelkää kuolemaa viiden viikon ajan 24/7 siksi, kun henki ei kulje kunnolla missään asennossa, olisi se ollut jo ihan riittämiin. Pitikö sen päälle …

Vatsavaivoja

Syön joka aamu saman aamupalan. Ihan joka ikinen aamu. Yksi tai kaksi gluteenitonta näkkileipää, juustoa ja kurkkua. Juomana kupillinen Earl Grey-teetä. Tämä sama kombo on hallinnut aamuhetkiäni jo monia, monia kuukausia. Jos satutaan olemaan reissussa ja yövytään jossain hotellissa, vain näkkäri vaihtuu ruisleipään ja teestä tulee kahvia – muuten paketti pysyy silloinkin samana. Vaikka vieressä olisi …