henkilökohtainen blogi
Kaksi lausetta, joita en ole oikein koskaan ymmärtänyt perheenlisäyksen yhteydessä. Ykkösenä kulkee ”Ihan sama kumpi sieltä tulee, mutta kyllä me tyttöä / poikaa toivotaan!” ja kakkosena seuraa ”Ihan sama, onko lapsi tyttö vai poika, kunhan vaan on terve.” Niin. Kun ajatellaan ensin tuota kakkoslausetta, tulee siitä väkisinkin sellainen… hmm… halventava tunne. Jos lausetta muutettaisiin sanamuodoltaan… Continue reading
Vanha intiaaniviisaus kertoo, ettei ketään voi tuomita, ennenkuin on kulkenut hänen mokkasiineissaan. Tämä lause tulee mulle mieleen aina, kun joku seisoo edessäni kertomassa, millä tavalla minun tulisi elää tai missä olen kulkenut harhaan. Kaikkein eniten mut saa kuitenkin näkemään punaista se, kun joku toinen kertoo minulle, kuinka helppoa elämäni on. Esimerkiksi tässä koronaeristyksen aikana mulle… Continue reading
Kun synnyit, katselin pieniä sormiasi ja varpaitasi. Ihailin nenännykeröäsi. Tuijotin pitkiä aikoja lumoutuneena nukkumistasi. Silittelin pehmeää poskeasi ja tuoksuttelin päälakesi haituvia. Silloin, siihen oli niin pitkä aika. Sitten nousit seisomaan, opit kävelemään, juoksemaan, hyppimään, puhumaan, polkemaan pyörällä… Huusit loputtomasti ”Kato, äiti!” esitellessäsi uusia taitojasi. Halusit tehdä itse, mutta kävit välillä varmistamassa, että olen paikalla. Kertomassa… Continue reading
Tässä äitienpäivän lähestyessä, halusin ehdottomasti kirjoittaa aiheesta, joka kosketti meidän elämää syvästi kymmenisen vuotta sitten. Elämänvaiheesta, joka jätti pysyvän jäljen sydämeen. Edelleen joka vuosi, äitienpäivää edeltävänä lapsettomien lauantaina, muistelen aikaa, jolloin äitienpäivä satutti niin lujaa, että se tuntui miltei fyysisenä pahana olona. Meillä oli se suhteellisen tavanomainen tarina. Nuori pariskunta, joka halusi ensin luoda ammatin… Continue reading