Meidän yhdeksänvuotiaalla kuopuksella on ollut jokapäiväinen vatsakipu tammikuun toiselta viikolta saakka. Hänellä oli tuolloin neljän päivän ripuli, joka alkoi juuri vatsan kovalla kivulla.
Aluksi navan ympärille sattui satunnaisesti syömisten jälkeen. Silti päivittäin. Kipu meni ohi aika nopeasti ja pienellä ruokalevolla. Ajateltiin, että ripulitauti jätti pienen jälkimainingin ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Syötin tytölle maitohappobakteeritabletteja sekä terkkarista kirjoitettua vatsansuojalääkettä.
Viikko sitten käytiinkin jo lääkärillä jatkuvasti pahenevan kivun vuoksi. Lapsi makaa lähes joka syömisen jälkeen kyljellään sängyssä. Jättää ruokaa syömättä, koska maha on kipeä vaikka vielä olisi nälkä. Valittaa usein ruokailun yhteydessä huonoa oloa. Energiaa hänellä silti näyttää olevan ihan hyvin.
Vastaanotolla kaikki oli tunnustellen kunnossa. Ei punalippuoireita totesi lääkäri, mutta määräsi kuusi putkellista verikokeita kokonaistilanteen selvittämiseksi sekä ruoka-aineallergioiden poissulkemiseksi.
Tänä aamuna saavutimme tilanteessa uuden pisteen, kun lapsi huusi suoraa huutoa tyhjän vatsan kanssa. ”Auta äiti. Mahaan sattuu. Ei ole ennen sattunut näin paljon”.
Kun hän söi aamupalan, hän oli kolmen vartin päästä valmiina lähtemään kouluun. Ilman vatsakipua.
Ollaan ihan ymmällämme. Osa oireista sopisi närästykseen. Osa vatsatulehdukseen. Osa jopa vatsahaavaan. Ruoka tekee kipeää, mutta tyhjä vatsa näyttäisi tekevän vielä kipeämpää.
?????
Allergiakokeiden valmistumisessa menee vielä viikko, mutta ollaan koitettu tässä välillä vähentää vehnää ja siirtyä kauraan. Näkyvää sokeria on vähennetty reilulla kädellä. Ja laktoosittomat tuotteet meillä onkin hänellä jo käytössä.
Muut verikokeet tulivat jo. Ne olivat muuten normaalit, mutta valkosoluarvot olivat hiukan yli viitearvon. Juuri ne, jotka toimivat markkereina mm. infektioissa tai allergiajutuissa. Sekä niissä pelottavammissa vaihtoehdoissa, joita en halua tässä vaiheessa edes miettiä.
Oman kivun kanssa voi elää. Lapsen kipu lyö suoraan sieluun. Sen edessä aikuinen – kaikkitietävä ja voimakas tuntee pelkkää avuttomuutta.
Pelkää.
Etsii tietoa.
Jota löytää liikaa.
Ja lopulta rukoilee kyynel silmäkulmassa, ettei tuolla rakkaista rakkaimmalla ole mitään vakavampaa.
💖, Emppu