Mikä elämän kirjoittamaton sääntö määrää, että jos on jokin tapahtuma jonne ehdottomasti haluaisi / pitäisi päästä, jokin este ilmaantuu varmasti?
Meidän kuopuksella olisi huomenna eräs mieluinen koe-esiintyminen. Hän sai tiedon siitä kaksi viikkoa sitten ja on tuosta lähtien harjoitellut lujasti laulua, joka kyseisessä tilaisuudessa pitäisi osata.
No. Eilen illalla iski ensin ripuli, sitten oksennus. Tämän aamun hän on maannut väsyneenä sohvannurkassa, valittanut kipeää vatsaansa ja juossut ripulilla.
Lasta itseään harmittaa suunnattoman paljon missata hetki, jota varten on nähnyt paljon vaivaa ja johon haluaisi mennä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin tosi epävarmalta. Olen lohdutellut, että tuleehan näitä esiintymisiä. (Tietäen silti itse samalla, että aika harvassa ne oikeasti ovat).
Eikä tämä ollut ainoa kerta lähiaikoina. Joulukuussa peruttiin ystävien kanssa kauan odotetut pikkujoulut sairastumisen takia. Itse joulu oltiin flunssassa, joten kukaan ei uskaltanut tulla käymään.
Omat synttärikahvini peruin kolmen viikon aikana kahdesti valuvien nenien takia. Kolmannella kutsulla soitin vanhemmilleni vain kahta päivää ennen kahveja varmistaakseni, ettei enää kenenkään kurkussa asu kaktuksia.
Hemmetin flunssakausi ja muut kulkutaudit! Oon jo monta vuotta kohdannut lokakuusta maaliskuuhun ajanjakson pelonsekaisin tuntein. Ainakin meidän perheessä huhtikuusta elokuuhun sairastellaan yleensä vähemmän, joten odotan kevättä jo ihan senkin takia. Vaikka kyllähän se lisääntyvä valokin tekee ihanaa!
Tänä aamuna huvitti suunnattoman paljon, kun aamupalan äärellä luin kirjaa. Yritin kahdesti suurentaa sormilla kirjan kuvia ja lopuksi vielä ottaa näyttökuvan pyyhkäisemällä sivua.
Tämä toi mieleen myös kerran, kun seisoin kauppakassien kanssa etuovella ja kirosin sen olevan rikki. Painelin avaimesta miten paljon vain, ovi oli ja pysyi kiinni.
En muista missä kohtaa aivot käynnistyivät ja huomauttivat lakonisesti auton valojen välähtävän joka kerta, kun painan ”kotiavaimen” nappia.
Kun näitä alkaa muistella, mieleen tulvii kaikenlaista.
Kun me omistettiin huoltoasema, mun lempihommani oli asiakaspalvelu. Ja voi kuinka monta sanavirhettä siinä myyntipuheissa aina tulikaan.
Useammankin kerran myin autopesun yhteydessä alapesua alustapesun sijaan.
Puhumattakaan kerrasta, kun mun piti kysyä asiakkaalta tuleeko rahapeli viidenkymmenen sentin panoksella. Kysyin siinä laitetaanko viidenkymmenen sentin pano? (Jonka jälkeen melkein tungin pääni häpeissäni kassalaatikkoon).
Ihastuttavaa viikonloppua murut ❤
Laitan tuohon loppuun vielä linkin mun Instasivulle, jonne tulee päiviteltyä useammin kaikenlaista. (Linkkihän näyttää Ikean telkkarikaapin kokoamisohjeelta, mutta sitä ei nyt hienommaksi saa. Minä ainakaan.)
Pus ja hal, Emppu
https://www.instagram.com/p/CnWTHCkteZE/?igshid=YmMyMTA2M2Y=