Helou ihanaiset!
Viikon kirjoituspaussi on nyt takanapäin ja pää tuntuu taas aivan uudestisyntyneeltä. Oon ennenkin hehkuttanut (ja suositellut) sekä some-, että nettilakkoa ja samalla ladulla hiihdän vahvasti edelleen.
Sanoin ei voi edes selittää sitä päivien eheytymistä, jonka saavuttaa jo kolmessa päivässä ilman elämää hallitsevaa luuria. Se loistotunne täytyy ehdottomasti kokea itse!
Mutta.
Meidän jouluviikon tunnelmia ajattelin tänne laittaa tällä kertaa. Koko joulukuu oli paljon kaikenlaista riennettävää, mutta saatiin silti kaikki tarpeellinen riittävän valmiiksi saakka. Ja jouluhan tulee joka vuosi, oli pöydässä sitten kaupan laatikoita tai itsetehtyä alusta saakka. Kuka mistäkin suurimman ilon saa 😊
Maanantai
Moni tietää, että rakastan Saiturin joulua. Meille on tullut jo lähes perinteeksi sisällyttää se meidän joulunodotukseen tavalla tai toisella. Leffana, kirjana tai näytelmänä.
Jouluviikko alkoi odotetulla Tampereen teatterin (loppuunmyydyllä) päivänäytöksellä, jossa loistava Ilkka Heiskanen herätti jälleen hengen vanhaan saituriin – Ebenezer Scroogeen.
Vaikka tiedän jo miten näytelmä etenee, se silti jaksaa lumota aina uudelleen ja uudelleen. Kyseinen tarina ei siis syyttä ole klassikko. Jos käytte ensi jouluna näytelmän katsomassa, suosittelen varaamaan väliaikatarjoilun etukäteen. Jonot herkkupöydän ääreen ovat mittavat.
Saiturin jälkeen jumituttiin vielä haltioitumaan Tampereen joulutorin huikeista valokoristeista sekä söpöistä myyntikojuista 💖 Ja lapset pääsivät yhteiskuvaan joulupukin kanssa.
Tiistai
Koronavuosi vei mennessään joulu- ja kevätjuhlat. Wanhojen tanssit sekä perinteiset päättäjäiset. Tänä vuonna meidän koulujen osalta saatiin joulujuhlat täysimittaisena takaisin. On ihanaa katsella ja kuunnella huolella rakennettuja esityksiä, joissa aina kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Siellä koulun liikkasalissa istuessa tulevat väistämättä mieleen myös omat joulujuhlat.
Ja niistä ikimuistoisin.
Ekaluokalla toimin esilaulajana meidän luokan esityksessä. Kampaaja oli loihtinut minulle upean palmikkoletin ja suihkuttanut siihen kimalletta. Päälläni oli enkelin kaapu, päässä kimalleköynnöstä ja käsissä aito kynttilä.
Olin äärimmäisen jännittynyt ennen esitystä. Ja täysin hurmoksessa sen jälkeen. Olisin voinut mennä lavalle heti uudelleen heittämään saman setin, mutta opettajamme ohjasi meidät määrätietoisesti luokkaan vaatteiden vaihtoon.
Keskiviikko
Siivottiin normi viikkosiivous, jonka jälkeen mieheni kävi kuusenhakureissulla lähikaupan pihalla.
Verkkoon kääritystä joulupuusta ei aina saa oikein käsitystä, miltä se näyttää avattuna. Tähän saakka on käynyt aina tuuri ja kuusi on ollut hyvin kaunis, tasainen sekä tuuhea.
Tämän vuoden arpa oli vähän toispuoleinen ja runkokin oli hiukan vino, mutta veisteltiin sitä vähän suorempaan ja käännettiin harva puoli seinään päin 🙈 Lopuksi paljon, paljon ja vielä vähän enemmän koristeita (ja valot himmeälle) niin hyvä siitä tuli.
Torstai
Aamu alkoi esikoisen joulujuhlassa yläasteella. Hän esitti kaksi joululaulua parin muun kasiluokkalaisen kanssa. Esikoinen on yhtä ujo kuin minäkin, mutta esiintymisen suhteen hän kaivaa aina rohkeuden jostain, mikä on tosi ihailtavaa. Itse en sitä pystyisi ikinä tekemään, vaikka laulaminen mulle tosi tärkeää onkin.
Illalla piti juhlia mun synttäreitä ja kuopuksen nimppareita lapsuudenperheen kanssa, mutta pienemmän sankarin vuotava nenä siirsi pläneesit muuhun ajankohtaan.
Vettä satoi melkein kaatamalla, kun lapset jäivät joululomalle.
Perjantai
Yö toi tullessaan joulun sääihmeen ja maa kimalteli valkoisena.
Meillä leivottiin torttuja ja paistettiin kinkkua. Sekä koottiin viimein ne melkein kaksi viikkoa sitten väkerretyt piparitalot.
Illalla heräteltiin vielä joulutunnelmaa pelkästään kynttilän valaisemassa saunassa. Iltapala syötiin telkkarin äärellä ja katsottiin animaatio Grinch.
Jouluaattona
Tonttu oli tapansa mukaan jättänyt muutaman paketin kuusen alle lieventämään odottamisen jännitystä. Sieltä tuli mm. taikalaatikko meidän taikomista rakastavalle kuopukselle. Opetin hänelle siinä aamun aikana pari köysitemppua, sillä mulla oli samantyylinen boksi pienenä.
Treenattiin myös turhautumista ja pettymistä, sillä kuopus yritti soittaa liki kahdeksankymmentä (!!!) kertaa Joulupukin kuuma linja-ohjelmaan. Turhaan. Eikä netin kautta laitettu kuvaviestikään päässyt läpi. Ensi vuonna sitten (taas) uudestaan. Ehkä paremmalla onnella.
Meidän kolmasluokkalainen on ollut koko syksyn vähän epäilevällä kannalla joulupukin suhteen. Hän tykkää vakoiluleikeistä ja sanoi mulle, että aikoo piileskellä koko päivän ulkona. Nähdäkseen pukin.
Valkoparta onnistui kuitenkin jättämään lahjat terassille sillä aikaa, kun kuopus opetti taikatemppuja mulle ja veljelleen, eikä ehtinyt ovelle tarpeeksi nopeasti kun ovikello soi. Eikä pukista näkynyt jälkeäkään, vaikka yritettiin tähyillä vielä ikkunoista perään. On se nopea 😉
Joulu sisälsi myös
- Pari ihanaa, yllättävää tapaamista
- Kivoja viestejä tutuilta
- Perheen yhteisen lököhetken sohvalla Asterixin parissa (= äiti ja isä nukkuivat ja lapset söivät karkkia)
- Riittävästi ulkoilua
- Sopivan monta lumilyhtyä
- Saunan rauhan
- Passelisti jouluruokaa
- Liikaa suklaata, torttuja ja pipareita
- Hyvää mieltä sekä
- Läheisyyttä.
Suloista vuoden viimeistä viikkoa sulle ❤
Rakkaudella, Emppu
IG Sydänmuruja-blogi
https://www.instagram.com/p/CmoFgWzNg2X/?igshid=YmMyMTA2M2Y=