Totuus löytyy puolivälistä.
Blogissani on paljon juttua ja kuvia meidän pihasta, jota ollaan viilattu innolla kuntoon viimeiset pari vuotta. Kukkivia kasveja, mustikkasinessä kylpevää kunttaa, hyvinvoivia puita ja siistejä nurmikonreunuksia.
Tämän postauksen kuvissa on kolikon toinen puoli. Kasveja, jotka eivät ole viihtyneet niille valituilla paikoilla tai joiden elintilan rikkaruohot ovat hiljalleen syöneet. (Puhumattakaan rusakosta, joka raapi mun rakkaan koristeomenapuun talvella keskirungolta ihan posliiniksi).
Tänään 13.06. on ”Kitke rikkakasvit puutarhastasi päivä” ja meillä niitä tosiaan piisaa. Ekan kuvan kukkapenkissäkin liljat siellä vähän yrittävät näkyä kaikenlaisen vesiheinän seasta.
Tänä vuonna olen oppinut puutarhanhoidossa mm. seuraavia asioita:
🌱 Puiden suojaus verkolla todella kannattaa talvella.
🌱 Sade ei missään nimessä riitä kasteluvedeksi millekään, vaan puut ja pensaat tarvitsevat juurelleen kunnon vesisuihkun, joka imeytyy syvemmälle.
🌱 Luontoäiti yllättää aina. Sammalleimu, jonka suurinpiirtein heitin kivenkoloon ja unohdin siihen, kukoistaa ja leviää innolla.
Sen sijaan verikurjenpolvi, jonka pitäisi viihtyä oikeastaan missä vaan, ei ole osoittanut suurempaa elonmerkkiä kummassakaan kukkapenkissä. Kymmenestä kaksi on puhjennut lehtiin.
🌱 Kunttaa (metsänpohja) mainostetaan aina helppohoitoisena vaihtoehtona pihaan. Totta, se on helppo, kun sen saa kasvamaan varpua, kanervaa, metsätähteä jne.
Jos läpitunkevaa heinää ei kisko ylös heti, se alkaa vallata alaa. Sama koskee rikkakasveja. Joka ikinen laatu kasvaa kuntassa nopeammin, kuin nurmikolla. (Ainakin tuntuu siltä).
Meillä on mökillä ja kotona kunttaa ja se vaatii molemmissa paikoissa huomattavasti enemmän työtä, kuin nurmikko, joka vain ajetaan silloin tällöin. (Tosin me annetaan nurmikon kasvaa ihan suosiolla voikukkineen. Ei niitä jaksa enää repiä irti).
Kuntan kanssa saa olla myös ekat pari vuotta tarkkana, ettei se pääse kuivumaan liiassa paahteessa ja menemään pilalle.
Olen usein miettinyt, kuinka metsässä ei tule koskaan huomanneeksi varpujen seassa heinää tai muuta roskakasvia, mutta oman pihan kuntassa ne pistävät heti silmään.
Toisaalta kun katsoo niiden ohi, kuntta palkitsee keväällä metsätähtikasoilla, kesällä mustikankukilla sekä syksyn alun ihastuttavalla kanervaloistolla.
Ettei nyt tulisi kuitenkaan ihan epäonnistunut olo puutarhurina, sanottakoon, että alppiruusu ja lumipalloheisi ovat yllättäneet todenteolla tänä vuonna. Moni muina vuosina hyvinvoinut pensas tai puu on tänä vuonna joko jättänyt kukkimatta kokonaan tai lehtiä on puolet vähemmän. Syreenitkin ovat kuivuneet pystyyn 😳 Mutta nämä kaksi ovat parhaassa kukassa koskaan.
Ihan parasta maanantaita ❤
Erja
IG sydanmuruja