Jos Agatha Christie on ikuinen idolini ulkomaisten kirjailijoiden joukosta, tässä on se kotimainen: Anni Polva. Oikealta sukunimeltään Polviander.
Luin jo ala-asteella kaikki Tiina-kirjat useamman kerran. Ja ette uskokaan miten iloinen yllätys kutosluokkalaiselle oli, kun tajusin aikuisten puolelta löytyvän vielä Polvan kirjoittamia rakkausromaaneja hyllyn täydeltä! Kaikki ennestään minulle tuntemattomia!

Elämä ja teokset
Juha Hurmeen kirja ”Suomen nuijituin nainen – Anni Polvan elämä ja teokset” on tiivis ja napakka läpileikkaus sekä Anni Polvan elämään että hänen 104 teosta sisältäneeseen tuotantoonsa.
Sivuilla esitellään lyhykäisessä muodossa suositun kirjailijan koko elämäntarina. Lapsuus, asuinpaikat, tärkeät henkilöt, opinnot, työpaikat, perheen perustaminen sekä selviytyminen sota-aikana.
Näkökulma pitäytyy vahvasti kirjailijuudessa. Kirjassa kuvataan mm. miten Polva rakasti keksiä tarinoita jo pienenä tyttönä, kuinka hänen asuinympäristönsä siirtyivät hänen teksteihinsä, miten kirjoittaminen pysyi aina hänelle tärkeänä ja millaista reittiä hän lopulta päätyi Kariston kustantamoon ja lopulta Suomen suosituimpien kirjailijoiden joukkoon. Lukuja on höystetty otteilla Polvan kirjoista ja muistelmista.
Anni Polvan tuotantoa paljon lukeneena, oli hauska huomata, kuinka paljon kirjailija on ottanut romaaneihinsa vaikutteita omasta elämästään. (Toki se ei ole yllätys, sillä tottahan jokainen kirjoittaja aina laittaa tekstiin palasia omasta sielustaan ja elämästään).
Kiinnostavaa on myös katsaus tuotantoon. Hurme listaa sivuilla Anni Polvan jokaisen kirjan ja esittelee ne yksitellen. Hän kertoo joka tarinan keskeisen sisällön ja kuvaa samalla elämänvaiheet, joissa Anni Polva on kyseiset kirjat kirjoittanut.

Aliarvostettu yleisön suosikki
Koska oma suhteeni Anni Polvan kevyeen ja viihdyttävään kertomistapaan on pelkästään positiivinen, oli todella vaikea uskoa kuinka aliarvostettu kirjailija hän alansa edustajien joukossa olikaan. Hänen teoksiaan teilattiin kriitikoiden toimesta kerran toisensa jälkeen ja moni ”korkeamman kirjallisuuden” kirjoittaja moitti julkisesti sekä Polvan tapaa kirjoittaa moista hömppää että tyhmiä lukijoita, jotka tykkäsivät hänen kirjoistaan.
Minulle oli käsittämätön tieto myös se, että 1960-luvulla Polvan kirjoista ainoastaan lastenkirjoja sai lainata kirjastoista. Arvosteleva kirjaluettelo (liite kirjastoalan lehdessä) arvioi maassamme julkaistuja kirjoja ja kertoi, jos ne eivät sopineet kirjastoihin. Polvan aikuisille suunnatut teokset olivat viihdekirjoja, joten ne eivät saaneet arvostusta, saati ”lupaa” päätyä kirjastojen hyllyille.
Nämä esimerkit osoittavat jälleen sen, kuinka suuri merkitys lukijoilla onkaan.
Mieluisat kirjat löytävät tiensä lukijoiden luo, vaikka niiden saatavuutta yritettäisiin keinotekoisesti rajoittaa. Samoin kirjoittajat ja kriitikot saavat väitellä viimeiseen saakka keskenään siitä, onko viihdekirjallisuus jotenkin huonompaa kirjallisuutta kuin korkeakirjallisuus. Ne ovat vain heidän mielipiteitään. Ainoa, jolla on todella väliä, on lukija. Lukija päättää mitä tarjotusta aineistosta luetaan. Lukija päättää mitä hyllyiltä lainataan ja ostetaan.
Näin Polvankin tapauksessa tapahtui. Mittava määrä lukijoita ihastui hänen murska-arviot saaneisiin, mutkattomiin romaaneihinsa ja nosti lukemalla tämän naisen maamme tunnetuimpien ja menestyneimpien kirjailijoiden joukkoon.
Ansaitusti.
-Erja-

