Jokainen tietää sen päivän. Kun ei tapahdu mitään ihan maata kaatavaakaan, mutta elämä on kasannut kuusen alle hiljalleen liikaa mustia paketteja, joita on joutunut availemaan jo liian pitkään. Sitä nostelee toiveikkaana lahjan toisensa jälkeen ja uskoo, että sieltä se riemukkaan värinenkin vielä tulee, mutta ei. Aina vain huonoja uutisia.
Mun paketit ovat sisältäneet viime ajan ihan liikaa kroppaa jäytävää tulehdusta. Se väsyttää ja saa kaikki pienimmätkin takaiskut tuntumaan suurilta.
Jouduin lonkkakivun seurauksena jättämään väliin odottamani Kirjafestarit. Se ei tunnu isolta, mutta kun sen viereen listaa kaikki kivat ja odotetut tapahtumat syksyn ajalta, jotka olen joutunut typerän sairauteni takia skippaamaan, alkaa malja olla jo aika täysi. Saa nähdä miten käy huomisen teatterin, jota on myös odotettu jo keväästä saakka, jolloin liput varasin.
Olen päässyt lenkille viimeisten kolmen viikon aikana kerran. Syynä jalat, jotka turpoavat vuoronperään, eivätkä tunnu asettuvan enää lainkaan rauhalliseen tilaan. Jatkuva istuskelu ja makaaminen lamauttavat. Lopputulemana ahdistavien ajatusten kehä alkaa pyöriä päässä, jolla on liian paljon aikaa ajatella kaikenlaista.
Joku Muun kanssa ei mene kuin Strömsössä. Millään sektorilla. Olen tehnyt sen eteen hartiavoimin työtä, mutta energiaa alkaa kaiken kivun keskellä olla liian vähän. Tänään sain aamulla tiedon, että painoon olikin lähtenyt versio väärällä leikkuuvaralla. Laitoin uudet menemään pariinkin kertaan ja toivon saavani sieltä jonkun kiinni, että varmistuisi heidän saaneen ne. Perjantaina sieltä luvattiin palata edelliseen asiaan, mutta sekin on vielä jonossa. Joten huokaus. Saa nähdä saadaanko koko opusta ulos koskaan. Tänään en jaksa edes välittää.
Olen ammatillisesti myös jonkinlaisella vedenjakajalla. Olen pohtinut paljon sitä, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Kirjoittaminen on sydämen asia, mutta totta puhuen alkaa tuntua siltä, että sovitan jalkaan sellaista kenkää, joka ei vain ole oikea. Se turhauttaa ja tuntuu sydämessä saakka pahalta. Todella pahalta.
Kuuntelin tänä aamuna laulua, jonka Granpa Fautrix teki runostani Vääränlainen. Kuuntelin ja pillitin.
Jos haluat tutustua minuun ja mielenmaisemaani, tuo runo kertoo ehkä siitä parhaiten. Vaikka yritän olla positiivinen, on elämä jakanut tosi paljon kortteja, joiden kanssa on vain joutunut klaaraamaan. Jatkuva selviytyminen muuttaa ihmistä. Toisinaan niin paljon, ettei hän lopulta tunne enää itseäänkään.
Parempaa huomista toivoen,
Erja
Ikävä kuulla, että kaikki paketit ovat olleet mustia. Osaan samaistua. Toivotaan, että ne kengätkin vielä löytyvät.
Parempaa huomista!
P.S. Laitoin myös meiliä
-Vaari/Granpa Fautrix-
Heippa!
Lämmin kiitos viestistä 💖🥰
Toivon, että kunto tästä kohenee, kun pääsen huomenna lääkärille. Pienempi tulehdus auttaisi löytämään taas enemmän valoa.
Kaikkea hyvää teille ihanat 💖
Terkuin, Erja