Törmäsin Instassa eräänä päivänä kuvaan, joka kehotti luettelemaan elämäni tärkeimmät asiat.
Heti sen perässä kysyttiin: Monentena mainitsit itsesi?
En pysähtynyt miettimään sitä, että olisin ollut sadas omalla listallani, vaan sitä, etten ollut siellä ollenkaan.
Olen ihmisenä toisia kannustava ja lohduttava. Mulle tulee hyvä olo, jos pystyn auttamaan jotakuta toista. Silti omalla kohdallani käytän armotta sanan piiskaa. Moitin jatkuvasti itseäni, eikä sisäisillä rohkaisupuheilla ole juuri koskaan ollut muhun sen suurempaa vaikutusta.
Useamman ihmisen kohdalla oma sisäinen puhe on juuri sitä samaa. Armotonta. Joskus jopa julmaa. Itselle kerrotaan päivittäin asioita, joita ei koskaan sanottaisi kenellekään muulle. Kuten olet ruma, läski, lahjaton tunari. Elämän maanantaikappale, joka tuhlaa ilmaa, jota hengittää. Kuka nyt tuollaisen kanssa haluaisi olla? Kuka nyt tuollaista arvostaisi? Katso nyt itseäsi!
Kun ihmistä loukataan jatkuvasti, hän alkaa lopulta uskoa, että asia on juuri niin kuin hänelle kerrotaan. Sama pätee tuhoisaan sisäiseen puheeseen.
Kun aina kertoo itselleen samaa tarinaa siitä, kuinka huono ja kamala onkaan, alkaa lopulta uskoa siihen. Ja jos joku joskus sanoo jotain aivan vastakkaista, vaikkapa kehumalla, on sitä vaikea ottaa vastaan. Niin piintynyt tuo ajatus jo omasta, epäonnistuneesta itsestä on.
Niinpä suorastaan riemastuin, kun luin Marika Borgin kirjaa Rakastu elämääsi ja kohtasin sivuilla oman elämän käsikirjoituksen.
Kun monille tutulla unelmakartalla haetaan elämälle toivottua suuntaa kuvin, tehdään se tässä kirjoittamalla.
Positiivisesti.
Joten kirjoita elämäsi tarina.
Kerro kuinka upea olet. Kuvaile mitä kaikkea mahtavaa sinulle tulevaisuudessa tapahtuu. Herkuttele haaveilla ja kerro, miten ne toteutuvat. Maalaa kauniin kirkas ja toiveikas kuva omasta elämästäsi ja lue kirjoittamasi vaikka joka ikinen päivä.
Lopulta sen taika alkaa toimia.
Alat suuntautua asioihin, jotka pyörivät mielessäsi. Alat uskoa siihen, mitä kerrotaan sinulle tarpeeksi usein. Elämäsi alkaa hiljalleen kääntää suuntaansa ja vain siksi, ettet enää polje itseäsi ja elämääsi lokaan kaiken aikaa.
Ajattelin tehdä myös itse oman kässärini. Jonka piilotan pöytälaatikkoon ja luen usein.
Ehkä lopulta pääsen sen avulla itsekin elämäni tärkeimpien asioiden listalle.
Suloista sunnuntaita ihanat! Tänään on enää sata yötä jouluun!
Halein, Erja