Tehtiin vuorokauden visiitti pääkaupunkiin. Siinä missä haaveilin joskus nuorena asuvani Helsingissä, olin nyt ihan läkähtynyt siitä ihmispaljoudesta, ruuhkasta ja liikennesumasta. En ikinä, ikinä uskaltaisi ajaa autolla Helsingin keskustassa! Silmiä ei riittäisi kaikelle sille, mikä siellä pitää osata huomioida nopeasti.
Mutta tiedättekö, mitä rakastan eniten Helsingissä? Menneisyyden havinaa. Ihastuttavaa, vanhaa arkkitehtuuria on keskustassakin näkyvissä monin paikoin. Kuljin silmät sumeina Senaatintorilla, Kauppatorilla, vanhassa kauppahallissa ja vaikka missä pohtien samalla, miltä kyseiset kohteet ovat näyttäneet vaikkapa 1960-luvulla. (Teen sellaista aina vanhoissa paikoissa. Mietin keitä siellä on kulkenut, millaista elämää eletty jne.)
Meidän hotellimme Lilla Roberts sijaitsi aivan Kauppatorin tuntumassa. Ikkunamme antoi kadulle ja aivan kadun toisella puolella oli yksi haaveitteni kerrostaloista.
Keltainen väri, erkkereitä ja koristeellisia ikkunanpuitteita. Puolikaaren muotoiset kattoikkunat. Musta katto, jonka suuret piiput veivät ajatukset Maija Poppas-elokuvan kuuluisaan kohtaukseen, jossa lauletaan ”chim chimeynee, chim chimeynee, chim chim cheree, kun katolle nouset, pidä lakistas kii…”
Tuollaisessa talossa haluaisin joskus asua. Kattohuoneistossa, josta näkisin yöaikaan koko kaupungin ylitse.
Niin.
Huokaus.
Matka ei etene nyt loogisesti, sillä tähän väliin teen hyppäyksen ihastuttavaan Kasvihuoneilmiöön, joka sijaitsee Nummella. Kävimme siellä kotimatkalla ja voi pojat!
Tuo tavarataivas oli ihan yhtä houkutteleva kuin viime kerralla monia vuosia sitten. Tällä kertaa hyllyiltä löytyi mittava valikoima Liisa Ihmemaassa-tarinaan liittyviä juttuja. Rakastan kyseistä satua!
Etenkin alkuperäisen version kuvitus ja sitaatit kiehtovat mua, joten kun niitä jossain näen, ostan aina jonkin mukaani. Tällä kertaa löysin peltitaulun, magneetin, kirjan, kirjanmerkin sekä mukin.
Ja pari muutakin, tarinan ulkopuolelta olevaa tavaraa. Mm. vanhan paperinukkearkin, johon aion hankkia kehykset ja ripustaa sen koristamaan mökille aitan seinää. Se tulee sopimaan täydellisesti tuon rakennuksen tunnelmaan.
Ja palataan vielä pikaisesti Helsinkiin, jossa käväistiin Korkeasaaressa.
Sydämeni jäi tuon ihanan riikinkukon luo, joka tuntui ymmärtävän kaiken, mitä sille puhui. Lisäksi hän oli parempi poseeraamaan kuin yksikään huippumalli! Aivan uskomaton lintu ❤
Ja kun olimme syömässä Karhulinnan viereisessä ravintolassa, hölkkäsi kuvan karhu juuri silloin ulos luolastaan. Se tuli suoraan meitä kohti, kunnes pysähtyi ja jäi puuhastelemaan suoraan näköetäisyydelle kaikenlaisia, karhumaisia juttujaan ❤
Mulla on aina matkalukemista hiukankin pidemmillä reissuilla. Tällä kertaa nappasin kirjastosta Laguunin.
Jos tästä kirjasta inspiroitunut elokuva ”Beach” oli hyvä, on tämä opus vielä sitäkin parempi. Helppolukuinen ja vie mukanaan. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan.
Ja vielä takaisin koulunpenkille.
Helsingin kaupunginmuseon lasten kaupunki on suloinen paikka. Mun lemppareitani siellä on tuo kuvien vanhanajan koululuokka, josta löytyy vielä itsellekin tuttuja tavaroita.
Kuten karttakääröt, jotka ripustettiin seinälle, kun opiskeltiin vaikka Eurooppaa. Kääröjä oli useita luokan nurkassa, kunnes piirtoheitin syrjäytti ne. (Nykyajan lapset eivät enää edes tunne piirtoheitintä tai kalvosulkeisia).
Katsokaa muuten tämän alla olevan kuvan pulpettipenkkiä, joka on seuraava takanani. Tuo selkänoja ei näytä kovin ergonomiselta viettää siihen nojaten kuuden tunnin koulupäivää.
Helmitaulu.
Opetustaulut.
Kaunokirjoitus.
Taas huokaus.
Mitä muistoja.
Ihanaa viikonloppua sulle!
Halaten, Emppu