Aiemmista postauksista lienee selvinnyt, että joulukuu on mulle vuoden kuukausista parhain ja odotetuin. Jo nimellään se tuo valon ja lämmön keskelle valkoisia hankia.
Joulukuussa ovat parasta ihanat salaisuudet. Lasten joulujuhlat. Itsenäisyyspäivä. Omat synttärit. Yön hämärässä tontun sukkiin sujautettavat yllätykset ja pimeyttä halkovat valoketjut. Joululeffat, korttiaskartelut, jouluiset kirjat sekä kyläreissut.
Puhumattakaan tuoksuista.
Jouluomena. Luumukiisseli. Pellillinen pipareita. Joulukuusi, kun se tuodaan sisälle. Minttusuklaa ja mausteinen glögi.
Tervetuloa ihana joulukuu!
***
Yleensä meillä herätetään lapsia kouluun puolisen tuntia. Vastauksena on aina
-Vielä viis minaa.
Noita vitosia kuluu yleensä se viisi tai kuusi, ennenkuin jälkikasvu viimein nuokkuu aamupalapöydässä.
Tänä aamuna piti sanoa vain
-Hyvää joulukuuta,
ja lapset kirmasivat alta minuutin ylös sängystään kalenterinsa ääreen. Joulukalenterista pitäisi ehdottomasti tehdä ympärivuotinen versio. Helpottaisi arkiaamuja kummasti.
”Homma hanskassa” asiaa sen verran, että sain pari päivää sitten viestin, jossa arvioitiin kirjojeni saapuvan minulle vasta 21.12. Siis viikko tai puolitoista aiemmin sovitusta.
Laitoin kipakkaa palautetta toimistolle, jossa yritetään nyt selvittää saavatko he toimituksen minulle viikolla 50. Silloin ehtisin lähettää teillekin kirjat jouluksi.
Palaan ehdottomasti heti asiaan, kun jotain alkaa selvitä. Onneksi tuohon joulunalusviikkoon on vielä hetkinen aikaa.
***
Meidän joulufllistely alkoi tämän viikon maanantaina, kun oltiin kuopuksen ilmajoogan pikkujouluvieraina. Lapset uskaltavat tehdä noilla joogaliinoilla vaikka mitä temppuja. Harrastaisin sitä mieluusti itsekin, jos kroppa taipuisi moiseen.
Eilen puolestaan käytiin esikoisen musaopiston oppilaskonsertissa. Hän soitti Coldplayn Clocksin.
Olen aina ihaillut sitä, kuinka helpon kuuloiseksi soittaminen saadaan, vaikka se vaatii hurjan harjoittelun. Eilenkin kuuntelin ihan lumoutuneena, kun piano taipui kaikenikäisten soittajien käsissä vaikka minkälaisiin kauniisiin lauluihin ja pelimusiikkeihin.
Katselen joskus myös Radion Sinfoniaorkesterin esityksiä telkkarista. Etenkin kapellimestareita on hauska seurata. Heillä on kaikilla niin oma (ja ilmeikäs) tapansa johtaa. (Ja heillä on tosi vaativat opinnot. Kerran näin sellaisesta kertovan dokkarin, enkä olisi ikinä uskonut kuinka paljon orkesterin johtaminen vaatii).
***
Huomenna koittaa hetki, jota olen myös odottanut. Tampereen Kirjafestarit! Ehkä nähdään siellä!
Ihanaa viikonloppua ja kaunista joulukuuta!
Halein, Emppu