Viime viikonloppu meni alusta loppuun juhliessa meidän kymmenvuotiasta kuopusta.
Neiti ei tahtonut enää mitään teemajuhlaa, eikä hänellä ollut esittää toiveita oikein mistään (edes lahjoista), joten sain vapaat kädet. Kävin siis hakemassa ideoita Synttärikuninkaan sivuilta, josta sitten päädyin tilaamaan kaikenlaista värikylläistä koristetta.
Samalla pohdin sitä, kuinka nopeasti tuon ikäinen muuttuu. Ensin tiedät kaiken mistä hän tykkää, yhtäkkiä huomaat seilaavasi aivan eri rahtilaivassa.
Lapsesi laiva on lastattu lyhenteillä sekä idoleilla, joista et ole koskaan kuullutkaan. Hän pelaa Robloxia etänä kavereitten kanssa, tapetoi huoneensa Wednesday Addamsin kuvilla ja kuvaa kaiken oudon olevan sus.
Hänelle on ihan sama, mitä kakun sisällä on. Tai mitä äidin koristeoksassa roikkuu. Hän ei halua, että hänelle lauletaan ennen kakun leikkausta. Kynttilän hän sentään suostui vielä puhaltamaan.
Perjantai meni kaikkineen leipomisen, siivouksen ja koristelun parissa.
Tänä vuonna pöydässä oli:
- Täytekakku mansikkatäytteellä (ja oli muuten sairaan hyvää, vaikka itse sanonkin. Täyte oli Kinuskikissan sivulta)
- Mokkapalat (vakkari juhlaherkku)
- Pipareita kahta laatua
- Karjalanpiirakoita
- Peltilihapiirakkaa (kokeilin ekaa kertaa, eikä se ihan metsään mennyt)
- Minipizzoja
- Lihapullia ja kurkkua cocktailtikuissa
- Vesimelonin lohkoja
- Erilaisia karkkeja
Wednesdayn kaveri Thing, pääsi apukädeksi tarjoilupöydän päähän.
Pienet tähdet ja jätskit ovat minipinjatoja. Käytin niitä pöydän koristeena, mutta kesken juhlan päivänsankari täytti yhden nameilla ja se käytiin läiskimässä alas puusta kahvinjuonnin lomassa.
Meidän juhlat tunnetaan siitä, että niissä sataa aina vettä tai on niin kylmä, että on pakko olla sisätiloissa. Tämä kerta teki loistavan poikkeuksen ja päästiin olemaan pihalla sekä terassilla ilman naparetkivarustusta.
Sunnuntaina jatkettiin kaverisynttäreiden merkeissä. Tällä kertaa ne järjestettiin HopLopin discohuoneessa.
Tarjoiluina siellä oli donitseja, jäätelöä, sipsejä, poppareita, karkkia sekä mehua ja vettä. Syömisiin meni puolisen tuntia ja puiston puolella riehuttiin puolitoista. Ja siltikin olisi kuulemma jaksanut vielä touhuta! Näin aikuisen näkökulmasta tuo kahden tunnin juhla-aika oli kuitenkin ihan hyvä.
En ikinä vauva- ja taaperovuosien flunssakierteissä ja univelassa olisi uskonut, kuinka nopeasti aika oikeasti meneekään. Vaikka kaikki sitä aina sanoivat, ei se ajatus siellä vaipanhuuruisessa arjessa päässyt ihan perille saakka.
Nyt pikkuiseni siirtyy jo seuraavalle vuosikymmenelle ja mulla on kieltämättä hieman haikea olo.
Olen hänestä valtavan ylpeä ja maailman kiitollisin 💖 Hän on iloinen touhuaja, joka on jatkuvassa liikkeessä. Ajattelee aina toisia ja auttaa mielellään kaikessa. Hän on meidän perheen aurinko, joka tuo tullessaan hyvän mielen joka puolelle.
Toivon hänelle kaikkea hyvää ja ihanaa elämän varrelle ❤
Halauksin, Erja