elämä

Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Sain tasan viikko sitten (mitä todennäköisimmin) jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Olin juuri lukenut pitkän liudan uusimpia uutisia ja kirjoittanut tekstin If this is the end, kun jalat muuttuivat hetkessä spaghetiksi, syke nousi niin korkealle, että oli vaikeuksia hengittää ja kylmä hiki puski pintaan. Kaikkine jälkitiloineen tämä olo kesti viitisen tuntia, aiheuttaen vielä seuraavaksi päiväksi migreenin.

Paniikkikohtausta osasin alkaa epäillä myöhemmin, kun muistin kerran aiemmin elämässä kokeneeni hiukan vastaavanlaisen olotilan. Silloin suuren säikähdyksen jälkeen. Duodecimin sivuja googlattuani, aloin varmistua asiasta.

Tuon maanantaisen hetken jälkeen olen muistanut sen, ettei mieli jaksa kantaa ihan kaikkea. Ja kun sille tulee liikaa kuormaa, se muuttaa pahan olonsa fyysisiksi oireiksi. Palautuminen on siksi äärimmäisen tärkeää.

Tätä poikkeustilaa on verrattu monissa kirjoituksissa jonkinlaiseen pitkänmatkan urheilusuoritukseen. Vaikka Teräsmieskisaan tai maratoniin. Jos ekalla kolmanneksella kuluttaa jo kaiken henkisen ja fyysisen kapasiteettinsa, tuntuu matka maaliin loputtomalta. Ja kun tässä tilanteessa maaliviivaa lisäksi siirretään koko ajan eteenpäin – kaikille tuntemattomaan ajankohtaan – on armollisuus itseään ja kaikkia läheisiä kohtaan vieläkin tärkeämpää.

Vaikka siis tiedän realiteetit, enkä halua väheksyä kenenkään tuskaa tai pelkoa, tunnenhan niitä itsekin mittaamattoman paljon, koitan keskittyä jatkossa kirjoituksissani enemmän hyvään. Ihan tavalliseen arkeen ja tulevaisuuteen. Ihmisen psyyke kestää kuitenkin stressiä vain tiettyyn rajaan saakka ja kolmekin kuukautta jatkuvaa ahdistusta on keholle aivan kestämätön rasite.

Siispä – päivän positiiviset. Musta on ollut ihana huomata, että elämä jatkaa silti kulkuaan, vaikka kaikki muu olisikin yhtä kaaosteoriaa.

💚 KEVÄT

Kevät tekee väistämättä tuloaan ja merkkejä siitä puskee esiin viikko viikolta enemmän ja enemmän. Taidettiin bongata lasten kanssa ekat leskenlehdetkin tänä vuonna ihan ennätysaikaisin – aivan maaliskuun ekoina päivinä. Maaliskuulla päästiin myös ekoille pyöräretkille ja saatiin ekat pajunkissat maljakkoon. Syksyllä kukkapenkkeihin upotetut kukkasipulitkin nousivat vihreinä mullasta jo muutama viikko sitten. 

Mun lempparipihahomma on ehdottomasti haravointi. Oikein sormia syyhyttää, kun nurmikolla on kasattavana irtonaisia oksia, tuulessa pudonneita käpyjä ja ratisevia, kuivuneita lehtiä. Aivan vastustamatonta. Mun mies aina nauraakin sitä, kun vaimon jäljiltä on piha täynnä kekoja, jotka makaa siellä siihen saakka, kunnes hän hoitaa ne kärryjen kanssa eteenpäin.

💚 LUONTO

Porukkaa tuntuu olevan tällä hetkellä metsissä enemmän, kuin parhaimmilla festareilla koskaan. Oon katsellut somesta ihaillen ihmisten postaamia tunnelmallisia kuvia retkipoluista, nuotiopaikoista, punaisista poskista, pitkospuista ja auringonlaskuista.
Meidän tuhansien järvien rannat ja niitä ympäröivä luonto ovat nousseet nyt arvoon arvaamattomaan. Monen sellaisenkin mielestä, jolla ei ole aiemmin luontoretkille riittänyt aikaa. Toivon sydämeni pohjasta, että kun ihmiset nyt löytävät luonnon ja sen rauhoittavan lohdullisuuden, he muistavat käydä siellä myös myöhemmin, kun kaikki tämä on takanapäin.

💚 ELÄMÄN MERKKIPAALUT

Myös ihmisten tärkeitä elämäntapahtumia ja merkkipaaluja olen bongannut somesta.
On juhlittu synttäreitä etäisyyksistä välittämättä. Skypen ja muiden härpäkkeiden avustuksella. On sanottu tahdon keskellä katua, vieraiden ihmisten todistaessa ympärillä ikkunoistaan ja parvekkeiltaan. On julkaistu laitokselta ensimmäisiä herkkiä kuvia pienistä sormista ja varpaista sekä pipon peittämistä untuvapäistä. Kaikki uutisia, joita tarvitaan niin kipeästi juuri tällaisella hetkellä.

💚 LÄHEISYYS

Project mama-blogin kirjoittaja oli pitänyt kyselyä siitä, mitä ihmiset aikovat tehdä ensimmäiseksi, kun tämä kaikki on ohi? Arvaatteko, mikä oli yleisin vastaus?
Itse arvasin, sillä se on sama, mitä olen itse kaivannut menneillä viikoilla.
Halaaminen.

Halata voi tietenkin omaa perhettäänkin ja uskokaa pois, teen sitä hyvin paljon. Vielä enemmän nyt, kuin ihan normaaleissa olosuhteissa. Mutta halaan muutenkin paljon ihmisiä. Ja kun nyt näen ulkona (turvavälillä tietenkin) rakkaat vanhempani ja siskoni perheineen, enkä pääse edes halaamaan heitä, tuntuu se uskomattoman pahalta. Ensimmäisenä siis halaan heitä ja lujasti, kun tämä kaikki on takanapäin.

💚 LUOVUUS

Kun on vähänkin ylimääräistä aikaa, on luovuudella tilaa kukkia. Kunhan liika stressi ei syö sitä. Lapset eivät onneksi tilanteesta stressaa ja meillä on viimeiset kaksi viikkoa piirretty aivan älyttömän paljon. Myös askartelu- ja rakentelujuttuja on keksitty lähes joka päivä jonnekin suuntaan.

Esikoiselle lupasin myös, että hän saa vierailla blogissani kirjoittamassa etäopetuksesta oppilaan näkökulmasta. Saa samalla harjoitella tekemään ja hiomaan itse tekstit sekä lisäämään tunnisteet ja kuvat, jotka on itse ottanut. Hän on jo innolla juttuaan aloittanut ja sen tänne sitten jonain päivänä julkaisen.

Itse olen myös innostunut taas piirtämisestä. Lasten koulujutuista saa itsekin inspiraatiota ja sen siivittämänä aion harjoitella uudelleen perspektiivipiirtämistä, josta meidän vitosella oli etätehtävä viime viikolla. Katsotaan sitten, mitä siitä saan aikaiseksi.

💚 OPETTAJAT

Meidän lasten opettajat kantavat todella hienosti huolta lasten oppimisesta ja siitä, mitä heille kuuluu. Mm. esikoisen opettaja soittelee oppilaille ja laittaa heille wappiviestejä kysellen miten menee.
Eräänä viimeviikkoisena äikäntehtävänä oli kirjoittaa opettajalle sadan sanan kirje siitä, minkälaista etäopiskelu on, mikä on ollut hyvää, mikä huonoa ja minkälaisia tuntemuksia etäopinnot herättävät. Opettaja vastasi sitten jokaiselle henkilökohtaisella viestillä takaisin.

Eskarilaisen baletista laitettiin pystyyn wappiryhmä ja sieltä tulee viikoittain balettiliike, jota voi treenata. Viime viikolla tuli myös linkki oopperabalettiin, jossa pyörivät nyt ainakin Pieni merenneito ja Peppi Pitkätossu. Käykää ihmeessä katsomassa.

****

Ne, joille ahdistus iskee helposti päälle, saattavat saada helpotusta tästä artikkelista.
Liisa Uusitalo-Arola on kirjoittanut loistavan tekstin siitä, kuinka ihmisen mieli toimii epänormaalissa tilanteessa ja kuinka omaa selviytymistään voi auttaa.
Yksi vinkki, joka hänen jutustaan myös löytyy, on ollut mulla käytössä jo viikon ja voin sanoa, että se toimii: rajoita tiedonsaantiasi.

Virtuaalisesti halaten,
Emppu

You may also like...

Vastaa