Tiedättekö – mua on aina kylmännyt lause ”hyödyt ovat suuremmat, kuin haitat”. Sekunnissa siitä kuulee, että haittojakin siis on, mutta vain huono-onnisin murto-osa joutuu niistä kärsimään.
Tämä yleensä tulee jonkun professorin tai lääkärin suusta, joka punnitsee lääkkeen hyötyjä. On helppoa nyökytellä asiaaymmärtävästi pöytänsä takaa, jos koskaan ei ole joutunut itse tilanteeseen, jossa haitta nousee hyödyn yli ja muuttaa elämänkulkua mahdollisesti dramaattisestikin.
Syy, miksi valitsin tällaisen aiheen, on parhaillaan menossa oleva kolmas koronarokotuskierros. Kierros, jolle osallistumista olen nyt itse joutunut syvästi miettimään. Aika on kyllä varattuna ensi viikolle, mutta sitä ennen täytyy punnita tuo hyöty-haitta-suhde ja se on saanut mulle aikaan jo massiivisen stressin.
Kävin koronan vasta-ainetutkimuksessa viikko sitten. Piikkiproteiinivasta-ainearvo oli 1909, kun viitearvo (ilmeisesti rokottamattomalla?) on alle 50. Mulla tulee puoli vuotta täyteen kakkosrokotteesta. Pitäisikö sen olla vielä noin iso?
Olen etsinyt netistä edes pieniä viitteitä siitä, millaisia arvoja ihmisillä on ollut rokotusten jälkeen. Oikein minkäänlaista tietoa ei tästä tunnu löytyvän. Eräässä lehtijutussa erään miehen koronapandemian alussa mitattu vasta-ainearvo (kolme viikkoa rokotuksen jälkeen) oli 270. Sitä pidettiin jo kovana lukuna. Omani on melkein kaksituhatta. Onko se siis myös normaalia?
Oireilu, joka mulla alkoi elokuulla, tuli kuukausi kakkosrokotteen jälkeen. Enemmän, kuin kaksi kaveria on kautta rantain matkan aikana vihjaillut, voisiko tämä johtuakin siitä. Vaikka migreenilääkokeilu kaiken polkaisikin ajallisesti liikkeelle.
En tiedä, sanon. Kukaan kun ei suostu kajoamaan koronarokotteen sivuvaikutuspuoleen. Kun kysyy suoraan, saa vain kierteleviä vastauksia, joista jokainen koittaa kumota edes pienen ajatuksen siitä, että sivuoireet saattaisivatkin kestää pitempään, kuin kolme päivää ja sisältää kaikkea muutakin, kuin vain paljon kerrottua kuumeilua, pistokohdan särkyä tai ihoreaktioita.
Ihminen on yksilöllinen. Jokainen meistä reagoi eri tavoin esimerkiksi särkylääkkeisiin. Toiset voivat syödä niitä kauhakaupalla ilman mitään vatsavaivoja. Toisilta on jo yhdestä tolkku poissa puoli päivää.
Osaa lääkkeistä annostellaan ihmisen koon mukaan ja yleensä lääkitykset aloitellaan pienemmillä annoksilla, nostaen siitä suurempaan, kun vaikutus alkaa heiketä tai kestokyky lääkkeeseen on todettu.
Korjatkoon joku, joka tietää paremmin, mutta eikö rokotteet kuitenkin mene jokaiselle samalla annoksella? Sama määrä siis vaikuttaa kaikenkokoisiin ja -ikäisiin ihmisiin. Tietysti valmistajaerot huomioiden.
En ole rokotevastainen (otan mieluusti influenssarokotetta myöten kaikki pistokset). Olen vain peloissani.
Luulin kuolevani elokuussa alkaneeseen hengenahdistukseen, enkä halua sitä missään nimessä niin kovana enää takaisin. (Enkä siis voi olla varma, johtuuko tämä rokotuksesta, haluan vain kääntää joka kiven). Mutta kukaan ei halua tai osaa kertoa minulle, kuinka tehokas vasta-ainemäärä kehossani jo on valmiiksi. Olisiko mulla tarvetta siis edes kolmannelle kierrokselle.
Sivuvaikutuksia on olemassa. Tiedän jo kaksi ihmistä, jotka ovat samantyyppisessä tilanteessa. Jos oireet johtuvat rokotuksista, niitä pitäisi tutkia sen sijaan, että ne vaietaan hengiltä.
Samalla ymmärrän sen, millaista kalabaliikkia tällaiset pohdinnat saavatkaan aikaan ihmisten mielissä. Koska ihmiskunta olisi saatava nopeasti kattavan rokotepeiton alle, eikä pelko ole paras houkuttelija.
Jokaisessa jaossa on aina voittajia ja häviäjiä. Kaikille voisi olla kuitenkin eduksi, että heillä olisi kaikki rehellinen tieto käytettävissään, pohtiessaan omaan elämäänsä vaikuttavia asioita.
Rakkaudella, Emppu