Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Unelmana täydellinen elämä?

Posted on 17.4.20202.3.2021

Toisinaan, kun aikuisiällä kipuilee outouksiensa kanssa, sitä miettii minkälaisen diagnoosin olisi mahtanut saadakaan, jos olisi lapsuudessa tällaisilla ominaisuuksilla mennyt tutkimuksiin. Sillä se tässä matkan varrella on neljänkymmenen vuoden aikana tullut varmaksi, että ns. ”normaalin kirjoissa” ei ole täällä kukaan.

Omaa toimintaani kautta elämän on leimannut eräänlainen perfektionismi asiassa kuin asiassa. Toisinaan mielen joustamaton kaipaus siistiin tekemiseen ja asioiden ennakoitavuuteen on aiheuttanut jopa pienimuotoista ahdistusta, kun juttuja ei olekaan voinut hallita oman päänsä mukaan.

Lapsena ja nuorena tämä ilmeni enimmäkseen siisteyden ja järjestyksen arvostuksena sekä hyvien arvosanojen tavoitteluna.
Muistan, kuinka paljon vihasin koulussa ryhmätöitä, joissa oli aina mukana joku, kuka ei välittänyt vähääkään siitä, mitä tehdään. Olisin halunnut kirjoittaa ja piirtää huolella. Asetella lehdistä leikatut jutut mielenkiintoisiin kollaaseihin suurille ryhmätyöpapereille. Etsiä tarkkaa tietoa kirjoista.
Lopuksi jokainen työ oli aina samalla kaavalla tehty, jossa oli iso kuva keskellä, ja neljä pientä reunoissa. Kirjoitukset oli sutaistu jonnekin sinne väleihin. Kuudesta kaksi teki kaiken, kun neljä muuta jutteli ja piirteli ihan muita asioita. Ja kaikki saivat silti saman arvosanan. En ymmärrä edelleenkään ryhmätöitä. Ainakaan arvosanan perusteena.

Muistan senkin, kun saatiin syksyisin uudet oppikirjat. Kuinka tarkkaan ne pitikään muovittaa ja kuinka huolellisesti niihin piti kirjoittaa. Ja se ensimmäinen kerta, kun kirjaan tuli joku suurempi suttu, mitä ei saanut millään siistityksi, viilsi melkein sielussa saakka. Kevättä kohti ote heltisi, mutta tämä oli ihan jokasyksyinen ilmiö

Nuorena aikuisena, kun aloitin jonkin ”projektin”, liittyi se sitten koulujuttuihin tai elämäntapoihin, oli mulla valmiiksi mielessäni tarkkaakin tarkempi suunnitelma siitä, kuinka homma etenee. Olin itselleni suunnitelmani noudattamisen suhteen tosi ankara. Sitähän en tietysti ottanut huomioon, että elämä on arvaamatonta ja matkalla saattaa olla montakin muuttujaa. Jos olin siis suunnitellut itselleni liikuntaohjelman vaikka kolmelle viikolle, sen piti edistyä aikataulussa ja järjestyksessä, muuten tunsin epäonnistuneeni ja heitin pyyhkeen kehään aloittaakseni taas muutaman tsemppipäivän jälkeen kaiken alusta. Arvaahan sen, ettei tuollaisella mentaliteetilla pötkitä pitkälle missään hommassa.

Kun esikoinen syntyi, olin kolmekymmentäkaksi. Itselleni ominaiseen tapaan olin elänyt raskausajan ruokasuositusten mukaan, hyvin nukkuen, paljon liikkuen ja itsestäni muutenkin huolta pitäen. Päässä tietysti suunnitelma siitä, miten vauvan kanssa puuhastellaan ja mitä kaikkea itse ehdin tehdä äitiysloman ja hoitovapaan aikana.

Esikoisen vauvavuosi oli perfektionismista kärsivälle ihmiselle oikein kasvattavaa aikaa. Alkuun, kun vauva nukkui paljon, sain harhakuvan siitä, kuinka pystyn pitämään elämäni langat aivan samalla tavalla käsissäni kuin ennenkin. Mitä useampi kuukausi kului, alkoi aika huveta jonnekin. Lapsi alkoi olla hereillä enemmän, liikkua enemmän, tahtoa enemmän sekä toimia aivan eri tavalla. Ja aina juuri päinvastaisella tavalla kuin siinä tilanteessa olisi pitänyt. Niinä aikoina perfektionisti ja täydellisyyttä tavoitteleva äitihahmo kävivät useinkin keskustelua pääni sisällä. Kun rahkeet eivät enää yksinkertaisesti riittäneet pitämään yllä sitä siisteyttä, mitä mieleni niin syvästi janosi pysyäkseen tyynenä.

Mulle ympäristön selkeys ja siisteys sekä asioiden järjestelmällisyys ovat luoneet aina henkistä rauhaa. Koen hallitsevani asiat paremmin, jos kaikki on esillä kalentereissa ja sen lisäksi mulla ajoissa tiedossa. Inhoan viimehetken virityksiä, vaikka niihinkin on vaan täytynyt tottua.

Jos meidän talon kaapit ovat täynnä lasten pieniksi menneitä vaatteita, tarpeetonta tavaraa sekä laatikoita, joiden sisällöstä ei kenelläkään ole enää harmainta hajua, se tuntuu ihan fyysisesti mun päässäni kaaokselta ja painolta rinnan päällä. Siivoamalla kodin, luon samalla itselleni hyvää oloa.

Tällaisessa maailmantilanteessa ajattelin sekoavani kaikenlaiseen arvaamattomuuteen, ennakoimattomuuteen ja sekaisuuteen. Yllätys on ollut suuri, kun tämä rauhallinen, joskus jopa tylsä ja järjestelmällisempi etäelämä on sopinut mulle loppujen lopuksi ihan hyvin. Kaikki päivät sujuvat suht samoilla raameilla, mitä nyt ulkoilujuttuja muutellaan kelin mukaan. Ja tässähän sitä tulee vielä lisää kyllästettyä itseään sietämään ympäristön sekaisuuttakin. Sama se mitä siivoaa, muutosta ei näe enää tunnin päästä. Jos alkaa liikaa ahdistaa, puen pihavaatteet päälle ja lähden lasten kanssa pyörälenkille.

Rauhallista viikonloppua sulle toivotellen,
Emppu

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy joulukuussa 2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira migreeni Minä Netflix Outoja oireita parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com