elämä

Trumpismin surullinen päivä

Makasin eilen illalla sängyssä jo yhdeltätoista. Ajattelin lisätä hiukan unimäärääni ja koittaa mennä nukkumaan samoihin aikoihin joka päivä. Donald Trump pilasi mun hienon suunnitelman. 

Amerikan istuvan presidentin ennustettavuus on ollut samaa luokkaa koko vaalihärdellin ajan. Koko maailma on pidätellyt henkeään miehen viimeisten hallintaviikkojen aikana. Onhan se nyt pelottavaa, että tuollaisella ihmisellä on koodit ydinaseisiin ja vaikka mihin. Enkä hänen tapauksessaan usko enää varmistuksiinkaan. Matkan varrella on nähty, kuinka moni ihminen on kääntänyt kelkkaansa presidentin edessä. En tiedä miten hän sen tekee, mutta Trump tuntuu selviävän ihan mistä vain ilman seurauksia. 

Tästä hässäkästä toivon, että hän saa edes elinikäisen kiellon osallistua enää yksiinkään presidentinvaaleihin. Sillä ihmismuisti on lyhyt. (Sen kertoo jo se, että ekan lapsen jälkeen sitä jo vuoden päästä haikailee uudesta raskaudesta ja muistaa synnytyksestä vain sen hetken, kun sai parkuvan nyytin syliinsä).

En tiedä kuinka moni teistä seurasi eilen illalla Trumpin kiihkeää puhetta, jonka hän piti Save America March-tilaisuudessa. Puhe vilisi vanhaan tapaan syytöksiä valheellisista uutisista, kehuja Trumpin hienoista aikaansaannoksista sekä hurmokseen saakka huutamista vaalivilpistä (toki ilman mitään pätevää näyttöä). Ja jos ei jollekin ollut tullut vielä selväksi, Trump kertoi vartin sisään suurinpiirtein viisikymmentä kertaa, että vaalit on silti voitettu. Ja suuresti. 

Ihmiset taputtivat ja hurrasivat. Huusivat rakastavansa presidenttiään. 

Vilppikiimaa tihkuneen puheensa päätteeksi, presidentti luukutti Village Peoplen YMCA-biisiä, otti muutaman tanssimuuvin ja kehotti tilaisuuteen osallistuneita ihmisiä marssimaan Capitolille, jossa oli käynnissä kongressin istunto Bidenin vaalivoiton vahvistamiseksi. 

Loppu onkin Amerikan demokratian surullista historiaa. Neljä kuollutta ja monia pidätettyjä. Jokaisen heidän kohtalo olisi voitu välttää rauhallisella esiintymisellä. 

Toki voidaan sanoa, että aikuisella ihmisellä on aina mahdollisuus valita, lähteekö mukaan tällaisiin tapahtumiin. Tietäen, että kun aseita kantavalla porukalla kiehuu yli, ollaan enemmän, kuin vaaravyöhykkeellä. Silti väitän, että tässä tapauksessa kaikki vastuu on istuvalla presidentillä.

Taitava puhuja, joka puhuu kiihkeästi asiasta johon uskoo, saa muutkin uskomaan. Toistelemalla samaa asiaa, esittämällä harhoja todellisina ja nostattamalla ihmisten oikeudenmukaisuudentunto huippuunsa, saadaan aikaan tällaista jälkeä. 

Puheellaan presidentti latasi aseen. Sen jälkeen hän laukaisi sen, ohjaamalla tunteen täyttämän, epäreilusta voitosta vihaisen, raivoisan väkijoukon oikeaan suuntaan. Jääden itse seuraamaan tilannetta turvallisesti kauempaa. 

Uskon, että Trump tiesi, mitä teki. Ja teki sen tarkoituksella. 

Hänen ajatuksenaan oli viivästyttää presidentin virallista valintaa. Ehkä hän ei silti odottanut sentään tällaista kaaosta? Tai kuolleita?

Toisaalta, mahtaako hän edes välittää. 

****

Näillä ajatuksilla viikonloppuun, Emppu 

FB ja IG @emppu76

 

 

  

You may also like...

Vastaa