Arvoisat menneet vuodet
Jotenkin tuntuu oudolla tavalla merkityksellisemmältä, kun vaihtumassa onkin kokonainen vuosikymmen uuteen, pelkän vuoden sijaan. Kuin seisoisi uuden huoneen kynnyksellä ja juuri se huone voisikin olla se, joka sisältää kaikki mahdolliset eväät haaveittesi toteuttamiseen.
Kun katsoo kymmenen vuotta taaksepäin, ei uskoisi, että aikaa on kulunut välissä niinkin paljon. Pää ei ehdi enää vuosien mukaan, vaan mun henkinen ikäni on jumittunut sinne hiukan yli kolmekymppiseksi.
Vuonna 2010 olin puolitoistavuotiaan pojanvesselin äiti. Nyt tuo vesseli hätyyttelee jo pituuttani ja kengännumero meni ohi omastani jo vuosi sitten. Haikeus on ollut hänen kanssaan läsnä jo pari viime vuotta monessa tekemisessä. Kun pitää osata äitinä jo myös luopua – edes vähän.
Tällä vuosikymmenellä syntyi myös meidän tyttö. Perjantai-iltana, kauniiseen toukokuiseen auringonlaskuun. Tämä tehokas, pikku sankaritar seuraa isoveljensä mallia asiassa kuin asiassa. Ja itsenäistyä pitää jo eskari-ikäisenä eikä äiti saa tulla enää koulun pihaan.
Nämä irtautumisvaiheet molemmilla samaan aikaan, ovat laittaneet tänä vuonna miettimään paljon sitä, kuinka ensin lapset ovat siinä ihan lähellä ja sinä olet heille kaikki. Muutaman vuoden päästä muistelet niitä aikoja haikeudella lasten mennessä omia menojaan. Lapsen kasvaminen on samalla kertaa niin upeaa ja niin haikeaa.
Ennen me muutettiin mieheni kanssa parin vuoden välein, mutta tämän vuosikymmenen aikana löydettiin vihdoin paikka, jonne ollaan asetuttu pidemmäksi aikaa. Oma talo rakentui muutamien minuuttien ajomatkan päähän työmaalta ja sijaitsee samalla myös lähellä kouluja. Pienempi kylä ison kaupungin kainalossa on hyvä paikka olla ja elää. Täältä ei varmaan ihan heti muuteta pois.
Sitten sinä, oi rakas vanha vuosi 2019
Aloitin polun kanssasi kauheassa monen viikon flunssassa, joka vei liikuntakyvyn älyttömän huonoksi ja aktivoi reumani kolmeksi kuukaudeksi pahaan kuntoon.
Sen jälkeen arsenaalistasi löytyivät vielä mm. influenssa ja sitä kolme viikkoa myöhemmin seurannut norovirus. Kesälomariemuksi latasit jalkapohjaan infektion juuri Ranskan matkan ajaksi sekä viiden viikon mykoplasman syksyn ratoksi.
Tähän lisäksi vielä lasten tuhannen ja yhden yön kipeät kurkut ja tukkoiset nenät sekä muut krempat, joten jos saisin antaa palautetta ja esittää toiveita – vähemmän näitä kiitos seuraavaan vuoteen.
Hyvä vanha vuosi 2019.
Työmaalla annoit alkuvuodesta siimaa edellisen vuoden rankan loppujakson jälkeen. Ehdit jo melkein huijata kaiken aina järjestyvän, mutta sitten annoit taas paukkua. Samoilla yllätyksillä on tultu toukokuulta tähän vuodenvaihteeseen, joten jos tässäkin voi toivoa, edes yksi tasainen vuosi väliin kiitos.
Työnantajankin duuni voi alkaa pikkuhiljaa maistua puulta, jos lähes kaikki työhön varattu aika menee sammutellessa pikku paloja. Koskaan ei pysty kahta päivää peräkkäin keskittymään suunnittelemiinsa hommiin, vaan aina pitää olla reagoimassa kaikenlaisiin yllätyksiin.
Vuosi 2019, olen alkanut vihata yllätyksiä. Tai ehkä oikeampi sana on pelätä.
Arvon vanha vuosi.
Olen kuukausiesi lentäessä miettinyt paljon tänä vuonna, mitä haluan vielä isona tehdä. Rakastan ammattiani, mutta jos en pysty tekemään kaikkea itselleni asettamallani vaatimustasolla, en pysty myöskään allekirjoittamaan työtäni ja olemaan siitä ylpeä. Välillä tuntuu, että tuo taso on alkanut lipua jo liian kauas omista arvoistani.
Yrittäjyyden kohdalla tuo päätös vaihtaa hommia, on vielä jotenkin vaikeampi. Se on ainoa, mitä olen koko ikäni tehnyt. Mitä ja missä olen sen jälkeen, jos lopetan? Miten määrittelen itseni ja paikkani elämässä?
Hyvä vuosi 2019.
Ihmissuhteissa olet antanut paljon. Ympärilläni on rakas perhe ja paljon tärkeitä ihmisiä, joilta saan tukea tarvittaessa. Toivottavasti osaan olla myös heille vastavuoroisesti hyvä olkapää, kun he sellaista tarvitsevat.
On ollut ihanaa saada tänä vuonna viettää monia mukavia hetkiä ystävien kanssa. Niistä saa aina virtaa ja jaksamista moniksi päiviksi eteenpäin. Ihmiset voivat olla todellinen voimavara toisilleen.
Kuukausiesi aikana, huomasin myös kirkkaammin, kuinka nopeasti lapset ovat kasvaneet. Tajusin myös entistä selvemmin, että elän juuri sitä aikaa, mitä tulen joskus kaipaamaan kaikkein eniten. Miksi en siis nauttisi siitä nyt täysillä.
Arvon vuosi 2019.
Toteutin aikanasi yhden haaveeni ja aloin kirjoittaa tätä blogia. Toisinaan tekstiä syntyy juoksemalla, toisinaan menee pitkiä aikoja eikä päässä liiku mitään ideaa.
Tykkään kirjoittaa tosi paljon, mutta totta puhuakseni, olen ollut vähällä lyödä hanskat naulaan jo useammin kuin kerran. Yksi suurimmista haasteistani on ollut ajan löytäminen. Kun välillä aikaa saa raapia kasaan kaikkeen muuhunkin, niin sitten sitä luopuu ekana tästä.
Asetin aloittaessani itselleni haasteeksi kirjoittaa ainakin sata tekstiä tai vuoden ja katsoa sitten, miten sujuu. Sata postausta on kohta kasassa ja huhtikuu koittaa jo neljän kuukauden päästä. Eka askel alkaa siis olla otettuna. Nauttinut olen joka hetkestä.
Ja vielä kiitos, hyvä vuosi 2019.
Ihanan pikku yllätyksen järjestit meille koiravauvan muodossa. Haaveilleet olimme lemmikistä jo pitkään, mutta ikinä emme olisi silti osanneet valmistautua niin nopeaan aikatauluun, jolla hauveli meille lopulta saapui.
Pikkuinen on tuonut meille kaikille tullessaan niin paljon iloa ja onnea, että olen monta kertaa miettinyt, miksi odotimme koiran hankkimista niin kauan.
Rakas alkava vuosi 2020. Lämpimästi tervetuloa!
Koskaan sitä ei pieni ihminen saata alkavan vuoden kynnyksellä kuvitellakaan, mitä kaikkea taskuihisi on tulevaan varattuna, kun saavut komeasti rakettien loisteessa puolenyön aikaan.
Sisääntulosi on mahtipontinen ja antaa odottaa suuria. Tullessasi täytät vielä pienen ihmisen pääkopan uusilla päätöksillä sekä lupauksilla heittää edellisen elämän surkeat tavat romukoppaan ja aloittaa loppuelämän tipaton, sokeriton, salikäyntien täyttämä viikko-ohjelma heti tammikuun ensimmäisenä. (Paitsi pyhäpäiviä ei tietystikään lasketa, lällällää…)
Mutta sitten ihan tosissaan arvon uusi vuosi 2020.
Toivon alkavalta vuodelta ennen kaikkea rauhallisuutta. Ja aikaa läheisten kanssa. Haluaisin myös ehtiä tekemään juttuja, jotka muiden silmissä saattavat näyttää merkityksettömiltä, mutta ovat minulle tärkeä henkireikä.
Tähän mennessä monta vuotta on mennyt enimmäkseen suorittamiseen, kiireeseen ja siihen, että on tuntenut olevansa pelkkä lastu aalloilla. Vailla suurempaa omaa mahdollisuutta vaikuttaa omaan suuntaansa ja viikkojensa kulkuun.
Enää en oikeasti tee sinulle, enkä itselleni typeriä lupauksia. Lankean niissä aina kuitenkin ja tunnen itseni epäonnistuneeksi heti uudenvuoden kynnyksellä.
Maalaan sen sijaan tänä vuonna jotain muuta kuin sitä kuuluisaa taivaanrantaa. Vaikkapa pihasaunan pukkarin seinän, joka on odottanut väritystään jo useamman vuoden.
Onnellista alkavaa vuosikymmentä Sinulle toivottaen,
Emppu