-Taasko sinä? henki kiukkusi nähdessään Vilin. -Eikö täällä saa koskaan enää nukkua? -Minä haluan, että peruutat koulutaian, Vili pyysi. Utu katsoi häneen silmät suurina. -Että mitä?! se karjaisi. -Muistaakseni sanoin, ettei toiveita voi peruuttaa. -Teen mitä vain, Vili aneli. -Täytyyhän jokin keino olla. -No jaa, Utu sanoi pehmeämmin ja hieroi otsaansa. -Kuulin kyllä kerran eräästä…
Meni viikko. Meni toinen. Kun kolmannen viikon maanantai valkeni harmaana ja loskaisena, Vili potkaisi sängynjalkaa. -On satanut siitä saakka, kun kouluni loppui, hän marmatti. -Yhtenäkään päivänä en ole päässyt ulos leikkimään! Sitä paitsi kenen kanssa hän olisi leikkinyt? Kaikki kaverit olivat arkisin koulussa. Ja koulun jälkeen he tekivät läksyjä tai lukivat kokeisiin. Vili oli aina…
Vili hyppeli jännittyneenä pihalle. Hän pelästyi, kun suuri konfettitykki pamautti hänen päälleen valtavan kasan kiiltävää paperisilppua. -Hän tuli! Hän on täällä! käsityönopettaja Kässäri kimitti rehtorille. Vili huomasi koko koulun kerääntyneen paikalle. Opettajat hymyilivät jonossa maireina ja rehtori Pääjehu piteli käsissään kultaista vatia. Rehtori rykäisi ja sanoi mikrofoniin: -Hyvä koulun väki ja erityisesti hyvä Vili! Opettajasi…
Seuraavana iltana Vili makasi jälleen sängyssään. Hän oli vetänyt peiton leukaansa saakka ja tuijotti kellon viisareita. Enää puoli minuuttia ja hän saisi uuden toiveen. Kun kello raksahti puolenyön kohdalle, Vili sanoi: -Toivon, ettei minun tarvitsisi käydä koulua enää koskaan. Sitten hän sulki silmänsä. Mitään ei kuitenkaan tulisi tapahtumaan ennen aamua. Maanantaiaamu koitti. Herätyskello soi seitsemältä….
Kiukusta pihisten Vili nappasi hankaussienen käteensä ja pyyhkäisi sen kannussa olevan tahran yli. -Auts! Korvani! kuului kannun uumenista. Hetkeä myöhemmin Utu kiemurteli ulos asunnostaan. -Kas. HÄIRIKKÖ, se totesi haukotellen. -Jos tulit kiittämään toiveesi toteuttamisesta, saanen pyytää sinua saapumaan myöhemmin uudelleen. Työaikani alkaa vasta kahden tunnin kuluttua. -Kiittäminen ei tullut ensimmäisenä mieleen, Vili kivahti. -Kertoisitko…
Vili pinnisteli pysyäkseen hereillä. Vuorokausi vaihtuisi minuutin kuluttua ja hänen ensimmäinen toiveensa oli jo valmiina. Kello liikkui piinallisen hitaasti, mutta viimein kummatkin viisarit seisoivat kahdentoista päällä. -Toivon, että saisin uusimman ja hienoimman puhelimen, Vili sanoi ääntäen mahdollisimman hitaasti ja selkeästi. Hän istui peittonsa alla ja vilkuili odottavana ympärilleen. Mitään ei tapahtunut. Henki loisti poissaolollaan, eikä…
Vili kumartui posket hehkuen lähemmäs tuota kummallista olentoa. –Sääntö numero yksi, Utu julisti juhlallisesti. -Jokainen toive saa koskea vain itseäsi. Sääntö numero kaksi. Lisätoiveita tai rahaa ei voi toivoa. Sääntö numero kolme. Kaikki toiveet pitää esittää kahden kuukauden sisällä. Utu katsoi epätoivoisen näköisenä ylöspäin. -Jos aikarajaa ei ole, ihmiset raapivat päätään toivomustensa kanssa vuosikaudet. Usko…
Yhdeksänvuotias Vili laahusti kirpputorin käytävää eteenpäin ja puristi kädessään kymmenen euron seteliä. Hänellä oli sikatylsää. Ensin äiti oli pysähtynyt jokaisen pöydän luona ja nyt hän jumitti puhumassa naapurin kanssa! Kun Vili oli yrittänyt narista asiasta, äiti oli lähettänyt hänet etsimään joululahjaa mummille. Vili silmäili välinpitämättömänä pöytiä, jotka pursuilivat astioita. Osa esineistä oli todella pölyisiä….