elämä reuma

Piti tulla puvuntakki, tulikin tissiliivit

Niin ne suunnitelmat muuttuu. Olen koittanut kohottaa muutaman viikon ajan peruskuntoa. Ihan vaan lenkkeilemällä enemmän, pyöräilemällä ja tekemällä kolmesti viikossa tunnin jumpan venyttelyineen. 

Aloitus on ollut hyvä ja tuloksiakin on jo tullut paremman jaksamisen merkeissä, mutta joskus elämä heittää erän shaibaa tavoitteiden tuulettimeen. Silloin on vaikeaa taas tsempata itsensä uuteen vauhtiin. Niin kävi tällä viikolla. Vanhaa satua mukaillen, piti tulla puvuntakki, tulikin tissiliivit. 

Maanantai 25.05.

Kotiuduttiin mökiltä eilen illalla. Se tietää sitä, että aamupäivä (ja osa muustakin päivästä) kului tehokkaasti pyykkiä pestessä ja järjestellessä tavaroita takaisin kaappeihin. En oikein osaa vieläkään päättää kumpi on suurempi inhokkini – pakkaaminen vai purkaminen.
Iltapäivällä tein paperihommia. Tuntuu oudolta tehdä ne kaikki kotona, jossa keskittyminen ei ole koskaan sataprosenttista. Etenkään tässä maailmantilanteessa. 
Laskin tunnit palkkoja varten, tein vuosivapaille tarkastuslaskennan ja päivitin työvuorojen tasoituslaskelmani. Lopuksi laadin uudet työvuorolistat, jotka menevät tällä kertaa juhannukselle saakka. (Kuinka sekin on jo niin lähellä!) 
Kesä on Suomessa yleisestikin hiukan rennompaa ja vapaampaa olemista. Siksi koronarajoitusten purkaminen näinkin nopealla aikataululla vähän hirvittää. Pelkään, että rajojen avaus, lentoliikenteen paluu ja kesäturismi saavat viruksen maassamme uudelleen vauhtiin, pikemmin kuin luullaankaan. 
Tämän päivän liikuntaosuus jäi yhteen parin kilsan lenkkiin koiran kanssa. Polvet ja lonkat eivät tykänneet yhtään eilisestä, hyvän kunnon innoittamasta supersunnuntaista, joka innosti mut pyörälenkille, kävelylle ja tunnin jumppahetkeen. En osaa vieläkään säännöstellä voimia ja jaksamistani. Kun sattuu kivuton päivä kohdalle, silloin mennään!

Tiistai 26.05.

Kiitos eilisen koneen äärellä istumisen, aamu alkoi kauhealla migreeniä ennakoivalla ololla. Niska jumissa, huono olo ja vatsa ihan sekaisin. Näistä ensioireista päänsärkyyn menee yleensä noin viisi tuntia. 
Onneksi mulla oli aika fyssarille, jossa keskityttiin tällä kerralla rentouttamaan niskan aluetta. Sain lopuksi vielä akupunktioneuloja kipukohtiin. Hoidon jälkeen olo oli taivaallinen aina siihen saakka, kunnes siirryin taas koneen ääreen tekemään pari työjuttua. Tervetuloa takaisin kolotus. Taidan olla duuneille allerginen.
Liikkumaan lähdettiin luontoon koko porukalla heti aamupäivästä. Hauvelikin pääsi mukaan. Käytiin Kirskaanniemessä, joka on osa noin viidenkymmenen kilometrin pituista Birgitan polkua täällä Lempäälässä. Heräävä luonto on niin ihana ja rakastan muutenkin metsässä samoilua. Siellä saavuttaa mieleen aina rauhan. 
Syötiin eväitä kalliolla olevan pöydän äärellä, ihaillen samalla kauniita maisemia. Tämä oli mun ainoa liikunta-annos tänään. Loppuilta meni hinkatessa niskanjuurta tennispallolla rennommaksi.

Keskiviikko 27.05.

Ei kai taas!!!! Eieiei!!!! Aamusta saakka aivan hirveä niskakipu, joka yltyi päivän myötä koko ajan vaan kovemmaksi. Osa päivästä meni sängynpohjalla, osa maatessa lattialla tennispallo niskan alla. Toisina päivinä tuntuu, ettei tästä tule enää yhtään mitään. 
Särkylääkettä naamaan ja väkisin jotain syötävääkin, ettei tule ihan kamala olo. (Mikään ei kyllä maistuisi). Silmät eivät oikein siedä valoa ja ulkona porottaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Lippiksen varjossa katokseen siis haukkaamaan vähän raitista ilmaa, koska se auttaa hiukan pahoinvointiin. 
Silmät puoliummessa piirtelin siellä varjossani ruutupaperille kukkapenkkien luonnoksia, kunnes oli pakko mennä taas makuuasentoon. Vihaan välillä niskaani ihan ylettömän paljon! Pieni jumi nikamissa voi pilata monta päivää. 
No, ainakin maatessa oli aikaa suunnitella kipeässä päässään, mitä kukkia puutarhalta hankitaan, että saadaan jotain istutettua lähiaikoina. Kun vaan pääsisi koneen ääreen tsekkaamaan eri vaihtoehtoja. Tänään se ei tule kysymykseen. 
Yleensä istun vielä iltaa itsekseni puoleenyöhön, lasten mentyä nukkumaan ja koiran sekä isännän kuorsatessa kimpassa sohvannurkassa. Vasemmanpuoleinen päänsärky ja valoarkuus silmissä saavat kuitenkin tyynyn kutsumaan jo yhdeltätoista. Toivottavasti huominen on erilainen.
Mun pari viikkoa sitten hyvin alkanut peruskunnonkohennusjakso tuntuu murenevan tällä viikolla kuin korttitalo. Tähän päivään ei tullut taaskaan mitään muuta liikuntaa muistuttavaa, kuin koiran kanssa pieni puolentoista kilsan (hidastakin hitaampi) lenkki iltapäivällä. 

Torstai 28.05.

Aamu alkaa taas lavasta saakka olevalla jumilla sekä päänsäryn alulla. Ei ole enää todellista. Myös reuman aiheuttama nivelten aamujäykkyys on huipussaan. Käveleminen on yhtä tuskaa. Totta puhuen, vaikka sitä koittaa kuinka katsoa asioita tien aurinkoiselta puolelta, alan olla jatkuvaan kipuun aika väsynyt. 
Koitan potkia huononevaa oloa paremmaksi lähtemällä koiran kanssa lenkille – se raikas ilma nääs. Lapset lähtevät mukaan ja poiketaan samalla mummia ja pappaa katsomassa. Kävely auringon lämmössä tekee kuitenkin olon vieläkin huonommaksi ja kotiin tullessa rakas ystäväni tennispallo kutsuu taas. Yllätys on suuri, kun saan tänään väännettyä hieronnalla kahdessa tunnissa jumin olemattomiin. Kahvia vielä kupillinen koneeseen, se vie lopunkin laimenevasta särystä pois. 
Reumakipu on myös taittunut ylimääräisellä särkkärillä. Kivuttomasta olosta iloissani tartun imuriin siivotakseni koko huushollin lauantain synttäreitä silmälläpitäen. Lisäksi tänään sain etsittyä myös pensaat, puut ja perennat tulevaan puutarhaan ja laitoin tilausta taimistolle. Ensi viikolla päästään siis istutuspuuhiin. 
Illalla tein puolen tunnin niska-hartia-rintarankajumpan kevyillä painoilla (kilon ja kolmen) sekä kuminauhalla. Se ja kolme kilsaa koiran kanssa muodostivat tämän päivän aktiivisen osuuden. (Ja imurointi. Tämän viikon liikkumismäärällä ei kannata ylenkatsoa hyötyliikuntaa).

Perjantai 29.05.

Aamu alkoi fyssarilla. Ja kivuttomalla ololla. Jihuuu!!! Käsiteltiin kuitenkin niskaa, ettei tilanne pääsisi huononemaan viikonlopun aikana. 
Taimistolta soitettiin, että osan tilaamistani perennoista saa varmemmin suoraostolla paikanpäältä. Mies lähti siis lista mukanaan ostoksille ja istutushommat odottavatkin jo tänä iltana. 
Tänään myös leivotaan, sillä huomenna kesäloman alkajaisiksi kahvitellaan meidän seitsemänvuotiaan synttäreitä pihajuhlien merkeissä. Prinsessateemalla pyöritään tällä kertaa ja sokerimassan vääntämisen sijaan ostin valmiin kakkukuvan sekä punaista elintarvikeväriä kerman värjäämiseen vaaleanpunaiseksi. 
Täytekakun lisäksi tehdään itse vain kardemummakakku, joka paistuu parhaillaan uunissa (ja muistutti valmistuttuaan lähinnä saappaanpohjaa. Maultaan ja näöltään.) Kaikki muu onkin puolivalmista – pelkkää lämmitettävää tai paistettavaa. 
Muistui tuosta epäonnisesta kakusta mieleen kerta, kun olin vasta muuttanut kotoa omaan kämppään ja siskoni tuli kylään. Keitin kahvit ja hän kattoi pöytää. Sisko kysyi sitten, mihin hän laittaa liedellä olevan lihamurekkeen talteen. Söisinkö sitä vielä seuraavana päivänä? Sanoin, että leivoin meille sen tiikerikakun kyllä kahvipöytään. 
Tänään on ollut ylipäänsä sellainen olo, ettei huvittaisi tehdä oikeastaan yhtään mitään. Voisi syödä vaan itsensä mukavaksi ja istua sohvalla lukemassa dekkaria. Laatikossa oleva Marianne-pussi huutaa mulle houkutuksia ja Kingistäkin tekisi mieli. Niskajumppa pitää kuitenkin koittaa vielä ajoittaa tämän illan ohjelmistoon. Kakun täyttämisen lisäksi. Muuten on takuuvarma päänsärky taas huomenaamuna.
Upeaa toukokuun viimeistä viikonloppua teille kaikille ihanuuksille ja oikein paljon onnea kaikille opintonsa päättäville! Kesä on täällä ihan just!
Halaten, 
Emppu

You may also like...

Vastaa