koira reuma

Pakkolepoa

Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja minä nökötän täällä turvonneine polvineni tietokoneen ääressä. Olin suunnitellut viettää tämän ihanan raikkaan syysaamun vähän toisin – pihatöissä. Perata mansikkapenkin ja porkkanamaan talvikuntoon sekä jatkaa jo keväällä alkanutta ikuisuusprojektiani, pihakiveyksen siistimistä. Aivan ihanteellinen aika muuten siihen hommaan, kun sateet ovat kastelleet laattojen väliset sammaleet sen verran pehmeiksi, että irtoavat vain pikkuisen rapsuttelemalla. Mutta ehtii sitä sitten myöhemminkin.

”Antiikkikiven” reunus on haasteellinen puhdistettava rosoisuutensa vuoksi. Suurin osa sammalesta lähtee harjaamalla,
kolot täytetään harmaalla asennushiekalla.
Tämä Fiskarsin rauta on ollut hyvä ja kestävä kivetyksen välien putsauksessa.

Shoppaillen

Eilen jalat tuntuivat jo vähän oudoilta ja kävelin siihen tunteeseen nähden päivän aikana ihan liikaa. Käytiin hankkimassa lapsille pipoja ja hanskoja, kuopukselle nilkkurit sekä esikoiselle lämpimämpi takki.
Joskus ajattelen, että olen varmaan maailman ainoa äiti, jonka syksyn kylmät pääsevät joka vuosi yllättämään. Pikku paniikki päällä metsästän vimmatulla kiireellä kaapeista ekana jäätävänä aamuna kaikenlaista asustetta lapsille kouluun mukaan. Yllättäen lapset ovat kasvaneet niistä ulos kesän aikana ja koulujen jälkeen painellaankin iltapuhteiksi kauppakierrokselle. Tämä sama ralli on edessä parin kuukauden sisään toppavaatteiden kanssa, ellen nyt sitten saa järjestelmällistä minääni kuosiin ja hanki kerrankin ajoissa kaiken tarvittavan.
Lasten vaateostosten jälkeen käytiin eläintarvikeliikkeessä hankkimassa meidän hauvavauvalle hiukan varusteita, joilla päästään hänen kanssaan hyvään alkuun. Neljä päivää enää jäljellä siihen, kun Lucky saapuu meille <3 Edellytyksenä tietenkin se, että paino on noussut tarpeeksi ja kaikki mennyt eläinlääkärin tarkastuksissa hyvin.

Kaikenlaista ja vähän päälle…
Luckyn nimiluu : )
Yllättävän paljon koira kaikkea tarvitsee. Vaikka mulla on ”koiranelämästä” kokemusta useammalta vuodelta, ei sitä tarvikemäärää niin ajatellut silloin, kun vanhemmat hankkivat suurimmaksi osaksi eläimille kaiken ja itse osallistuin vain hoitamiseen, leikittämiseen, koulutukseen ja lenkkeilyyn.

Eilen hommattiin pienelle ainakin ruoka- ja vesikuppi, nukkumispaikka, kampa, harja, muutamia leluja, makupaloja, korvanpuhdistussuihke, hammasharja, kaulapanta, hihna ja nimilaatta.
Siskollani on kääpiövillakoira ja he lupasivat lainata pentuaitausta, jos sille tulee ainakin aluksi tarvetta ja kasvattajalta saadaan mukaan aloituspakkaus ruokaa, jota pentu on tottunut syömään. Lisäksi tähän alkuun täytyy muistaa varata eka rokotusaika siiheksi, kun pentu on kaksitoistaviikkoinen. Seuraava rokotus olisi siitä sitten neljän viikon päästä.

Oppaita oppaiden perään

Mun polvet ei tykänneet varmaan eilisestä kirjastoreissustakaan, kun siellä on osa portaista jyrkempää nousua. Silti sitä ei aina niin osaa ajatella seuraavaa päivää, kun innoissaan siirtyy paikasta toiseen. Oon ollut aina vähän huono pysähtymään, kun huomaan nivelteni tulehtuvan. Mietin ennemminkin niin, että teen mahdollisimman paljon siihen saakka, kunnes on taas pakko pysähtyä pariksi päiväksi. Ja sitten lepään kunnolla.
Lainasin neljä koirakirjaa, joissa on kaikkea sekalaista tietoa pennun kotiuttamisesta, sisäsiisteydestä ja sosiaalistamisesta lähtien. Tosi mielenkiintoinen opas oli Cesar Millanilta, joka on meksikolais-yhdysvaltalainen maailmankuulu ”koirakuiskaaja”. Olen pari kertaa nähnyt hänen ohjelmaansa telkkarista ja hän vaikuttaa kyllä tosi pätevältä ”ongelmakoirien” käytöksen asiantuntijalta. Hän ikäänkuin asettuu ajattelemaan asioita koiran näkökulmasta ja osaa neuvoa omistajille uuden tien oikaista koiran tavat ja tehdä niistä pysyviä.

Useimmat lainaamistani koirakirjoista painottivat sitä, kuinka ihmisen tulisi osata ottaa paikkansa lauman johtajana. Että koira tarvitsee johtajan ja sitä kautta tulevan turvan tunteen. Yllätyin sitä, että koira joka nukkuu sängyssä ihmisten kanssa, pitää itseään ylempänä, samoin saadessaan pöydästä ruokaa samalla, kun ihmiset syövät. Koirien sielunelämä on todella mielenkiintoista, kun näitä oppaita alkaa lukea todenteolla.

Toinen mielenkiintoinen kirja, jonka lainasin ja jota tänä aamuna olen ehtinyt lukemaan jo monta lukua, on Erik Bertrand Larssenin ”Vahva”. Larssen on norjalainen mentaalivalmentaja ja tässä kirjassa selvitellään ainakin sitä, mitä ominaisuuksia ihminen tarvitsee tullakseen sisäisesti vahvaksi. Kirjan alkuluvut kertovat mm. siitä, kuinka ihminen tekee valintoja koko elämänsä ajan, eikä ainoastaan suurilla valinnoilla ole vaikutusta, vaan myös niillä pienillä, joita tehdään monia joka päivä. Että sitä voi heittäytyä virran vietäväksi ja elää ookoo elämää siten tai hypätä rannalle ja alkaa aktiivisesti valitsemaan tienristeyksissä.
Myös se, että uskaltaa kokeilla, erehtyä ja tehdä virheitä sekä tietää omat arvonsa ja elää niiden mukaan, tukevat sisäisen vahvuuden kehittymistä. Olen lukenut vasta noin neljänneksen kirjasta ja ainakin tähän saakka siinä on ollut monia avartavia näkökulmia asioihin.

Mietiskelin myös aamupäivän sitä, kun meidän esikoisella on ollut välillä hiukan hankaluuksia enkun kieliopin kanssa. Paljon on kaikenlaisia opiskelumenetelmiä yhdessä hänen kanssaan jo yritetty. Tiedän, että hänellä on hyvä näkömuisti ja tein hänelle tämänhetkisestä opittavasta asiasta (kestopreesensistä) Ankkalinnan kuvilla höystetyn taulukon. Mietin, jos kuvaan ja väreihin yhdistäminen saisi aivoihin tarttumaan myös jonkin tietyn kielioppiasian. Itse ainakin koulussa muistin monesti, että kysytty asia oli sillä sivulla, jolla oli tietty kuva ja siitä lähti keriytymään auki tietoa koetilanteessa. Katsotaan miten käy – toivottavasti taulukosta on edes jonkin verran apua.

Kestopreesens-taulukko Ankkalinnan malliin
Tämä aamu on siis kulunut pakkohissuttelussa, mutta silti kivoissa merkeissä. Illalla, jos pääsisi jo viemään pikkuisen balettiin ja hakemaan samalla miehelle jotain synttärilahjaa. Ensi viikolla on hänen päivänsä keskiviikkona ja jotain pientä ylläriä oon aina koittanut keksiä. Tosin, jos kaikki menee suunnitellusti, meillä on ekaa aamua juuri keskiviikkona pieni karvapallo täällä pyörimässä muiden mukana, joten ehkä ne aamutunnit kuluvat ihan kaikkeen muuhun, kuin synttärihulinaan : )
Rentouttavaa viikonloppua ihanat!
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

You may also like...

Vastaa