Jokaiselle tulee joskus hetki, kun tuntuu siltä, että kaikki luovuus kaikkoaa. Kun päässä ei synny kertakaikkiaan mitään uutta, vaikka siellä paljon ajatuksia pyöriikin.
Mulla se hetki on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa ja se tuntuu ihan kamalalta.
Tässä päiväkahvin (ja tuplatäytedominon) äärellä koitin suunnitella uusia blogitekstejä ja keksiä Pinterestin auttamana ideoita takapihan rinteeseen tehtäviin portaisiin. Ei lähtenyt virtaamaan kummastakaan aiheesta.
Huomasin jo jouluna, ettei enää irtoa tää suunnittelu, kun en olis keksinyt ajatusta joulukortiksi edes pakon edessä. Samoin kävi Ystävänpäivänä. En yleensä etsi malleja kortteihin, mutta tällä kerralla ei ollut vaihtoehtoja.
Tiedän, että ajanpuute synnyttää stressiä ja väsymystä. Ne puolestaan syövät luovuutta. Mun kirjaprojektinikin seisoo suurinpiirtein samoissa kantimissa kuin vuosi sitten. Käänteitä olisi mielessä, mutta en saa niitä sovitettua yhteen.
Niinkuin en mitään muutakaan.
Aivojen tilalla tuntuu olevan tällä hetkellä harmaa möykky, joka on verhon takana. Päässä pyörii asioita iloisessa karusellissa, mutta mistään ei saa oikein otetta. Väsymys on ottanut totaalisesti vallan.
Pieni breikki aikatauluista lasten talviloman muodossa ei voisi tulla sopivampaan aikaan. Koitan taas pitää sometaukoa osan viikosta, silläkin oli ihmeen elvyttävä vaikutus nuppiin.
Toivottavasti rento viikko saa ihmeitä aikaan ja tää ihminen palaa näppäimistön ja arjen ääreen pää ideoita tulvien.
Hurmaavaa viikonloppua ihanat 💖,
Emppu
