elämä

Mietin vaan

Urheilua

Meidän kuopus halusi aloittaa koko kesän kestävän yleisurheilukoulun. Ilmoittautumisvaiheessa seuran aikatauluissa luki, että ryhmä kokoontuu tiistaisin ja torstaisin. Ihan fine, mietittiin miehen kanssa. Kyllä niihin aikoihin pystyy venymään, vaikka oltaisiin mökilläkin.

Yllätys oli sitä suurempi, kun pienet urheilijat kokoontuivat ekaa kertaa ja kävi ilmi, että lukkariin sisältyivät myös maanantain ja keskiviikon aamupäivien kaksituntiset treenihetket. Katsottiin miehen kanssa toisiamme ja molempien päässä pyöri täsmälleen sama ajatus – neljä päivää?

Kesän pitäisi olla lapsille aikataulutonta ja tavoitteetonta aikaa. Muutama viikko pelkkää leikkiä auringossa, juoksemista sadettimen alla, uimista, jäätelön syömistä pihakeinussa ja pyöräretkiä lähipuistoihin. He ovat tehneet kovan vuoden aamuheräämisineen ja läksyineen. Myös he kaipaavat viikkoja ilman tiukkaa aikataulua.

Tiedän jo nyt, että osa noista tunneista tulee jäämään käyttämättä. (Ja saa tuomita ihan vapaasti, kuka haluaa). Vaikka lapsi rakastaa urheilua ja painaa pää hiessä trampoliinilta kärrynpyörien kautta sup-laudalle, alkaa neljä päivää urheilukoulua käymään jo työstä. Ainakin vanhemmille. Siinä ei omien töiden lisäksi jää paljoakaan aikaa extempore-jutuille – jos kohta niitä tulee tehtyä näin korona-aikana muutenkaan.

Kannatan siis jatkossakin urheiluseuroja ja niiden vetämiä urheilukouluja, mutta toivon jättämään lukkareihin hiukan väljyyttä. Siitä kiittävät ennen kaikkea pienten janzeleznyjen ja usainboltien vanhemmat, jotka kaiken kuskauksen lisäksi pyörivät viikkokisoissa toimitsijoina sekä myymässä kioskissa kahvia ja pullaa.

Politiikkaa

Toinen asia, jota olen miettinyt jo useamman vuoden, liittyy vaaleihin. Miksi ei ole olemassa jotain lakia siitä, että sama ihminen saa olla (niin kuntatasolla, kuin Arkadianmäelläkin) päättämässä asioista korkeintaan kaksi kautta peräkkäin? Ja toisinaan tämäkin on jo liikaa.

Totta, että vuodet politiikan ja päättämisen piirissä tuovat kokemusta, mutta ne myös väsyttävät ja puuduttavat. Kun istut samalla jakkaralla jo neljättä kautta peräkkäin, alkavat uudet ideat loppua. Siinä ei näe enää metsää puilta, koska katselee liian kauan asioita yhdestä vinkkelistä. Puutuminen puolestaan johtaa siihen, että aletaan tehdä samalla tavalla, kuin on aina tehty. Joka puolestaan syö kaiken uusiutumista.

Joten uutta verta hallituksiin kiitos. Niin tulevissa kunnallisvaaleissa, kuin myös seuraavissa eduskuntavaaleissakin. Istuvilla ihmisillä on ollut neljä vuotta aikaa lunastaa vaalilupauksensa ja vaikuttaa omalta osaltaan asioihin. Jos homma ei ole edennyt tällä kaudella, tuskin se tekee sitä seuraavallakaan. Jos todella halutaan muutoksia, on aika vaihtaa porukkaa. Ja aika etsiä itselleen uusia ehdokkaita sen sijaan, että aina äänestetään sitä samaa vanhaa.

Terassilaseja

Lupasin tänne jutun terassilasituksesta. Se on jo tulilla ja saanen tarvittavat kuvat ensi viikon alkuun. Laitan tähän jo kolme otosta siitä vaiheesta, missä homma oli, kun viimeksi käytiin paikan päällä. Nyt kaikki on valmista ja päästään lähiaikoina maalaamaan terassin lattiaa uusiksi.

Ihan mahtavaa viikonloppua sulle ja sylillinen onnentoivotuksia kaikille opintonsa päättäville 💖

Halaten, Emppu

IG @emppu76

You may also like...

Vastaa