elämä hyvinvointi yrittäjyys

Mietin tässä

  1. Koronarokote

Sanonta ”Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää”, ei pidä ihan aina paikkaansa. Otetaan esimerkiksi tämä koronarokoteasia. Mitä enemmän vaikkapa rokotteen todellisista sivuvaikutuksista saataisiin tietoa julkisuuteen, sitä helpompaa itse rokotteeseen olisi suhtautua, kun oma rokotusaika tulee kohdalle.

Itse olen lehdistä lukenut vain tavanomaisista sivuvaikutuksista, kuten pienestä lämmönnoususta, kurkkukivusta tai pistoskohdan ärtymisestä. Toki Suomessa aika moni rokotetuista on saanut vasta tuon yhden annoksen, jonka olen itsekin kuullut olleen aika hyvin siedetyn.

Mutta kaipaisin julkisia kertomuksia myös toisesta annoksesta, jonka olen kuullut monin paikoin potkaisevan ihan kunnolla, kun vastustuskyky lähtee käyntiin. Olen kuullut monen päivän heikotuksesta, hengenahdistuksesta, kamalista lihassäryistä, kuumeesta ja huonovointisuudesta. Koko repertuaari ei tietenkään yhdellä ja samalla ihmisellä, mutta kuitenkin. Sivuvaikutuksia yhtä kaikki.

Toki näistäkin huolimatta otan itse rokotteen, kun vuoroni tulee, mutta todenmukaiset kertomukset toisinaan auttavat. Kun ihminen osaa varautua siihen, mitä voi olla tulossa, ei se pelästytä sitten niin paljon, kun tietää olon kuuluvan asiaan ja helpottavan päivässä, parissa.

2.Migreeni

Tein migreenistä ihan oman postauksen alkuvuodesta.

Paula Heinonen on vuosikymmeniä puhunut aivo-suolisto-yhteydestä. Että suolisto on ihmisen toiset aivot ja nämä kaksi aivoyksikköä toimivat yhteydessä toisiinsa.

Jos jollakulla olisikin epäilyksiä asian suhteen, voi miettiä esimerkiksi, miksi jännitys laittaa vatsan sekaisin. Toinen jämerä esimerkki mulla on ihan omakohtainen ja liittyy tuohon migreeniin.

Joka kerta, kun mun migreeni antaa ennakkovaroitusta, se alkaa suolen totaalisella tyhjentymisellä. Ruokaa ei tee mieli, reidet ovat kuin spaghettia ja pöntöllä tulee istuttua puoli aamua. Vaikka päässä ei tuntuisi vielä mitään muuta, kuin pientä painon tunnetta (!!!)

Kun pönttö on täynnä ja suoli tyhjä, alkaa vilu ja väsymys, joiden seuraan liittyy otsasärystä alkava päänsärky. Yleensä parin tunnin sisään. Tähän vilun ja säryn väliin olen tutun suosituksesta ja asiasta lukeneena löytänyt uuden avun, joka on toisinaan ehkäissyt koko säryn alkamisen.

Vaikka ei pystyisi juomaan tai syömään mitään, koitan napata särkylääkkeen ja sen kaveriksi edes puoli kuppia kahvia. Parempi, jos saisi menemään koko kupillisen. Tähän päälle tunnin, parin unet ja jo kolme kertaa kofeiini on tehnyt hommansa nukkuessani ja olen herännyt paremmassa voinnissa. Ilman särkyä.

Jos särky kaikesta huolimatta pääsee päälle, kokeile ihmeessä toisena keinona pallohierontaa, josta kerron enemmän täällä.

3.Koronakonkurssit

Olen läheltä joutunut katsomaan jo kaksi konkurssia tämän koronavuoden aikana. Molemmat ovat sattuneet syvälle sydämeen, vaikka en näitä ihmisiä henkilökohtaisesti niin hyvin tunnekaan.

Oma yritys on aina yrittäjän lapsi. Se on tärkeä, rakas ja siitä ollaan salaa maailman ylpeimpiä. Sen eteen on tehty mittaamaton määrä tunteja. Sen konseptia on hiottu yön pimeinä hetkinä. Siinä on pala yrittäjän sielua ja sydäntä. Oma yritys on erottamaton osa elämää.

Sitten tuli korona.

Kaatoi monta unelmaa. Murskasi monet haaveet, vei monta työpaikkaa ja jätti paljon velkoja. Velkoja, joista suurimmat maksetaan varmasti monen yrittäjän omassa päässä.

Voin elävästi kuvitella sen ahdistuksen, kun lasket ja lasket tuloja. Lasket menoja. Huomaat, että rahat eivät millään riitä. Sydän salpautuu. Henkeä ahdistaa. Tiedät, että täytyy lomauttaa.

Sydän särkien jaat lomautuslaput.

Hetken kuluttua huomaat, ettei sekään riitä, vaan täytyy irtisanoa. Sielu rikkinäisenä syyllisyydentunteesta ja unettomista öistä, hyvästelet henkilökuntasi.

Lopulta seisot unelmasi kassan takana yksin. Tietäen, että yrityksesi loppu häämöttää. Hyvästelet kaiholla niitä asiakkaita, jotka vielä uskaltavat liikkua jossain.

Ja kun viimeisenä päivänä, katsot lähtiessäsi seiniä, jotka maalasit vuosi sitten uudistussuunnitelmat mielessäsi, sydämesi jysähtää polviin. Kun suljet oven viimeistä kertaa ja raaputat kyyneleitä nieleskellen ovi-ikkunasta nimitarrasi, jonka siihen ylpeänä liimasit muutamia vuosia aiemmin, tuntuu, että sinusta revitään jotain irti.

Ei. Koronavuosi ei unohdu pitkään aikaan. Joiltakin ei koskaan. Työ on niin suuri osa suomalaisen ihmisen arvomaailmaa ja identiteettiä, että sen menettäminen syö palan ihmisestä. Halusimme tai emme, ihmiset arvottavat itseään ja toisiaan usein työn kautta.

Tässä vaiheessa on alkanut tosissaan pelottaa, miten monelle yrittäjälle vielä tuleekaan käymään, jos tilanne ei ala pikapuoliin tästä kohentua? Kuinka monta firmaa vähemmän tässä maassa on, kun savu vihdoin hälvenee?

Kaikesta huolimatta mitä suurimmalla toiveikkuudella, Erja

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

You may also like...

Vastaa