Tässä postauksessa on syystä kaikkea sekalaista. Rajaamattomia, fiksaamattomia, yhdellä asettelulla ja otolla napsittuja kuvia. Kuvia, joita oon ottanut matkan varrella, mutta mitkä nyt ei vaan ole sopineet yhteen minkään muun aiheen kanssa. Vähän sellainen arkisten otosten tilkkutäkki. Nyt tuntui kivalta vaihteeksi tehdä tällainenkin.
Lakua pusseissa, laatikoissa, patukoissa, rasioissa…
Ekat kuvat ovat Jyväskylässä sijaitsevasta Pandan tehtaanmyymälästä ja sieltä raahatuista tuliaisista. Poikettiin sen kautta, kun ajettiin kotiin Vuokatista.
Sitä tuoreen lakun aistit täyttävää tuoksua, mikä tuli heti pihalla vastaan, ei voi edes sanoin kuvailla. Hyllyt olivat täynnä kaikkia mun lemppareita ja sisääntulossa oli vielä iso arkullinen maistiaisia. Tytölle löytyi namien lisäksi mageet hiuslenksut ja pinnit, joissa on koristeina lakunpalat. (Tiesittekö muuten, miten monta suklaalevyä karkkilakossa oleva nainen tuliaiseksi tarvitsee? En minäkään olisi arvannut.)
Mättöpäivä
Oon toteuttanut vaihtelevalla menestyksellä elämäntapamuutostani kuluvan vuoden päivästä yksi ja tämä tiistai saa olla ihan raatorehellinen sortuminen, takapakki ja takin kääntö. Ei vaan aina jaksa tsempata ja kieltäytyä.
Talviloman virkeydestä ei oo enää tietoakaan. Kaksi (!!!) aamua aikaisia herätyksiä ja myöhäisiä nukkumaanmenoja on saanut jo tän kamelin selän taittumaan. Ja mitä enemmän koittaa tehdä ja olla aktiivinen, sitä väsyneemmäksi vaan tulee. Tää karhu haluaa vielä jatkaa hetken talviunia.
Ja mitäs kivaa siitä väsymyksestä seuraa? Aivan! V-A-L-T-A-V-A sokerinhimo.
Oon tässä vuoden alusta koittanut kuunnella aina kehoa, mitä se milloinkin kaipaa. Lepoa, ruokaa, juomaa jne. No, tällä hetkellä mun kroppa kaipaa mieletöntä määrää mättöä! Pipareita, suklaata, lakupussin kokonaan ja vielä jätskiä päälle. Kiitos! Kahvia ehkä puoli litraa kaveriksi.
Ja kehon paras ystävä aivot on liittoutunut mua vastaan ja kuiskii koko ajan, että siitä vaan. Antaa palaa. Mitä muutamasta turvonneesta nivelestä, kun suklaa sulaa suussa.
Mulla on (kaikkien ohjeiden mukaisesti) kotona karkkijemma, jonne oon säilönyt Ystävänpäiväsuklaat ja muut namit. Sen laatikon kahva on melkein kuolasta tahmea. Ne miljoonat kerrat on tässä pikkuhiljaa valuneet mieleen, kun oon lukenut, ettei kannata pitää kaapeissaan mitään herkkuja joista koittaa päästä eroon. Ja tottahan se on. Vaikka paremman puutteessa sitä juo vaikka mehutiivistettä raakana ja nuolee hunajat purkin pohjalta, että kroppa saisi vähän tehoja, joita se tuntuu kaipaavan.
Tai ehkä pitäis vain mennä aikaisemmin nukkumaan. Se varmaan ratkaisisi aika monta asiaa.
![]() |
Mun herkkulaatikko. |
![]() |
Nämä ja Fazerin suklaamansikat on ihan parhaita. |
![]() |
Meillä on aina näitä tai samaa settiä olevia kanelipullia pakkasessa.
Puolen minuutin sulatus ja päiväkahvilla on kaveri.
|
![]() |
Tämän päivän askeettinen lounas. Ei niin mitään terveellistä.
(No ehkä ruisleipä…)
|
Paineet katossa
(Kuvassa vielä mun lempparilehti Sport. Siitä saa aina hyvää lisäpotkua omasta kunnostaan huolehtimiseen.)