Kuinka suoraan te ootte puhuneet lastenne kanssa kasvamisesta ja murrosikään sekä seksuaalisuuteen liittyvistä asioista?
Siihen aikaan, kun itse olin lapsi ja nuori, ei ollut niinkään tavallista, että vanhemmat olisivat puhuneet edellä mainituista asioista mitenkään avoimesti.
Murrosikään liittyvät muutokset vaan tulivat eteen ja sillä hetkellä sitten puhuttiin muutama sananen, mutta ei mitään ylimääräistä. Kaikki jäi ikäänkuin itse löydettäväksi, tyyliin ”Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa!”
Tämä vaikeneminen sai aikaan myös sen, että kaikki seksiin liittyväinen tuntui vielä nuorena aikuisenakin vähän salakähmäiseltä ja kielletyltä. Piilossa pidettävältä asialta.
Moni nainen kärsii usein vielä parisuhteessakin siitä tunteesta ja elää jonkinlainen lukko päällä. On sellainen hassu mielikuva, että seksi on likaista. Että haluaminen on jotenkin noloa. Että nautinto on kiellettyä ja koko hommassa on jotain väärää. Vaikka sen tietää, että mikään niistä ei pidä paikkaansa, on tunne silti vaikea kääntää.
Luin kerran jostain, että lapsille pitäisi kertoa murrosiästä ja seksistäkin tarpeeksi ajoissa. Asia on heille helpompi käsitellä silloin, kun se ei vielä kosketa omaa elämää.
Koulussa meillä oli kutosluokalla ekan kerran ihmisen biologiaa, jolloin hieman sivuttiin myös murrosikää, mutta keskityttiin enemmän dna:han ja dominantisti periytyviin ominaisuuksiin.
Yläasteella, muistaakseni seiskalla, pidettiin ekat terveystiedon tunnit, joilla sitten puhuttiin reilusti myös kaikista murrosiän tuomista muutoksista. Onneksi meillä oli ujostelematon opettaja, joka punastelematta kesti seiskojen hihityksen ja kysymykset, joiden perään hörötettiin porukalla.
Meidän nuoruudessa ei ollut nettiä, jossa seikkailemalla olisi voinut etsiä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Eikä sieltä tiedon valtatieltä kyllä tänäkään päivänä pelkkiä asiapitoisia totuuksia löydy.
Meidän nuoruuden eräs valistaja oli nuorille suunnattu lehti Suosikki, jossa oli palsta nimeltä Bees&Honey. Tämän palstan vastaaja Eki oli ammatiltaan lääkäri ja niistä kysymyksistä ja vastauksista juteltiin useinkin kaveriporukoissa.
Niin ja aina oli joku tyyppi, jolla oli kaveri, jonka jutut seurustelusta ja seksistä kulki nuorten porukassa kuin kulovalkea. Että siinä meidän sukupolven opit. Ja aiemmalla polvella oli varmaan vielä ohuemmat eväät.
Omien lasten kohdalla otin sen periaatteen, että puhun suoraan ja kerron ajoissa.
Heitä ei yllätyksekseni oikein koskaan pienempänä kiinnostanut tämä klassinen kysymys, mistä lapset tulevat.
Esikoinen taisi nelivuotiaana kysäistä sitä ohimennen ja minä silloin mietin, etten nyt vielä ala tarkempaa selontekoa antamaan. Menin sitten satuilemaan, että haikara tuo vauvat nokassaan. Jatkokysymyksenä seurasikin se, kuinka se vauva sitten päätyy sieltä haikaran nokasta äidin mahaan?
Siinä vaiheessa miehenikin seurasi jo meidän keskustelua tyrskähdellen, kun mietin sekunnissa kymmeniä vaihtoehtoja. Taisin sanoa, että ööööö… haikara… ööö… pudottaa sen vauvan siemenen äidin mahaan sieltä ilmasta. Sitten vaihdoin puheenaihetta lennossa.
Esikkomme on nyt yksitoista ja ollaan keskusteltu hänen kanssaan jo pari vuotta sitten kaikki murrosiän muutokset. Sekä poikien, että tyttöjen.
Ollaan sittemmin puhuttu myös ihmisten erilaisista seksuaalisista suuntautumisista ja myös hieman seksistä. Olen halunnut kertoa hänelle sen, että seksi on kahden, toisiaan rakastavan ja toisistaan välittävän aikuisen välinen juttu.
Oon hiukan huolissani siitä, kuinka alaikäisinä moni aloittaa nykyään seurustelu- ja sänkyhommat. Lapset kasvavat tänä päivänä aivan liian pieninä aikuisten maailmaan, kun pienemmälläkin kiireellä ehtisi.
Oon puhunut esikoisen kanssa myös netistä ja kaikesta siitä, mitä siellä voi tulla vastaan. Ja mikä siellä on se todellisuuden raja.
Aivan liian usein, etenkin monen nuoren pojan ensimmäinen ”kosketus” seksin maailmaan ovat netin pornokuvat. Niissä nainen esitetään lähes poikkeuksetta objektina, joka tykkää ihan mistä vaan. Siinä voikin olla sitten oman ekan kertansa kanssa ihmeessä, kun juttu ei menekään kuin kuvissa ja leffoissa.
Aluksi luulin, että mua nolottaisi ihan älyttömästi puhua lapselleni näistä jutuista ja delegoin hommaa jo etukäteen miehelleni. No, se olikin yllättävän helppoa.
Olin nuorempana tosi pidättyväinen ja ujokin kaikkiin sukupuoliasioihin liittyvissä keskusteluissa. Mieheni oli onneksi jo tavatessamme paljon vapautuneempi ja opin vuosien mittaan häneltä sen, että kaikki on luonnollista eikä omassa seksuaalisuudessa ole mitään hävettävää.
Haluan ehdottomasti siirtää sen saman mutkattoman asenteen lapsilleni. Että he uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaa. Ja tottuvat siihen, että näistäkin asioista voi puhua vapaasti ja punastelematta.
Halein, Emppu
Facebook: @emppu76
