Konmaritin koronakaranteenin aikana lasten vaatekaapit. Lupasin palata täällä myöhemmin asiaan ja kertoa, kuinka hyvin järjestys on pysynyt yllä.
Konmaritaittelu vie jokseenkin paljon aikaa verraten tapaan, jolla normaalisti viikkaan vaatteet. Normioloissa paidan pystyy taittelemaan edessään, omaa vartaloaan vasten – vaikka kuinka pienessä tilassa. Konmaritaitteluun tarvitsee aina jonkinlaisen tason, että pääsee kääntelemään esim. puseroiden hihat niin, että vaatteesta muodostuu aloitussuorakulmio. Tämä oli yksi ongelma meidän aina sekaisessa kodinhoitohuoneessa, jossa tasot ovat täynnä tavaraa jo tunnin päästä, vaikka ne olisi juuri tyhjennetty.
Seuraava ongelma oli aika. Vaikka seurustelun alkuaikoina silitin meidän alushousutkin (!!), niin tämän päivän arkikiireiden keskellä ei tunnu yksinkertaisesti olevan aikaa siihen, että taittelee kolme koneellista pyykkiä hartain taitoksin pikkupaketeiksi ja asettelee ne lopuksi kivoihin riveihin pystyasentoon hyllyille.
Normioloissa viikkaan kaikkien vaatteet kodinhoitohuoneessa, josta vien ne pinoissa kaappeihin. Konmaritaittelussa homma piti tehdä aina vaatteiden omistajan huoneessa, ettei vaatepaketteja tarvitse kuljetella pitkiä matkoja huoneesta toiseen. Se vei paljon enemmän aikaa ja oli paljon vaivalloisempaa.
Kolmas ongelma oli lasten (ja miehen) jaksaminen / osaaminen / motivaatio tekemiseen. Tavallisella tavalla hekin laittoivat omia vaatteitaan pinoihin. Konmaritapaa mies ei halunnut edes opetella ja lapset jaksoivat aikaavievämpää taittelua harrastaa pari viikkoa. Sen jälkeen kaappi oli täynnä eri tavoilla viikattuja rivejä ja pinoja, joista ei enää tahtonut päästä selville mitä niissä oli. Tämä sai myös aikaan sen, että vaatehuolto jäi kokonaan mun harteille, sillä olin ainoa, joka jaksoi toteuttaa alulle laittamaansa systeemiä ja fiksailla sinne tänne sojottavia vaaterivejä edes jonkinlaiseen ojennukseen.
Lopputulemana taittelen vaatteet, kuten aiemminkin, mutta parilla taitoksella lisää. Näin saan niistä samantyyliset pikkupakkaukset, jotka saa pystyasentoon hyllylle. Tosin ne eivät pysy siellä itsekseen seisomassa kuten Marie Kondolla, vaan pelkästään tuettuna muita vasten, mutta silti. Se olikin tämän konmaritaittelun tausta ja ehdottomasti parasta antia – kun vaatteet ovat pystyasennossa, näkee heti, mitä kaapissa on. Näin lastenkaan ei tarvitse aamukiireessä kaivaa puolta kaappia sekaisin, vaan voivat valita hyllyistään tarvittavat vaatteet ilman massiivista sekasotkua.
Konmarista tuli siis Munmari. Marie Kondon loistava järjestys hiukan tuunattuna ja sovellettuna meidän elämään sopivammaksi. Mutta pääasia kai, että homma toimii. Tavalla tai toisella.
***
Pitää vielä iloita täälläkin, kun kävin tänään reumalääkärillä ja niveltilanne on sen verran rauhallinen, että saan vähentää yhden lääkkeen pois arsenaalista kokonaan!!! Heti. Inhoan yli kaiken lääkkeitä ja niiden ottamista eli tämä on siinäkin valossa mitä mahtavin uutinen. Lääkäri antoi ohjeeksi lopetella vielä toisenkin lääkkeen kahden kuukauden kuluttua, joten sitten dosetissa pyörisi enää yksi tabletti päivässä. Aivan mahtavaa ja ihan uskomatonta!! Olen varma siitä, että sokerin vähentäminen on taas auttanut matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta kokonaisvointiin. Nyt kuntoilen ihan innolla ja teen taas niin paljon ja usein kuin jaksan, kun ainakin hetken pystyy.
***
Ja lopuksi vielä näitä satokausikuvia.
Ollaan kasvatettu kolmena vuonna porkkanoita ja hyvän kokoista satoa on maasta nyt nostettu. Ekana vuonna unohdin koko harvennuksen ja kyllähän sen arvaa, minkä kokoista haiventa siellä silloin kasvoi. Yritettiin sitten paremmalla onnella uudelleen. Tänään tehtiin näistä raastetta, vaikka maistuvat kyllä sellaisenaankin suoraan maasta. Ja tuoksu on ihan huumaava!
Omenapuut ovat seisseet meidän pihalla about kahdeksan vuotta ja nyt ne vasta tuottivat sen verran omenoita, että niistä riitti meillekin, eikä vain pihan linnuille. Piirakanteko taitaa siis olla ohjelmassa tulevana viikonloppuna.
Halaten, Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76
