Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
Sydänmuruja

Konmarista Munmariksi

Posted on 21.8.202031.1.2021

Konmaritin koronakaranteenin aikana lasten vaatekaapit. Lupasin palata täällä myöhemmin asiaan ja kertoa, kuinka hyvin järjestys on pysynyt yllä.

Konmaritaittelu vie jokseenkin paljon aikaa verraten tapaan, jolla normaalisti viikkaan vaatteet. Normioloissa paidan pystyy taittelemaan edessään, omaa vartaloaan vasten – vaikka kuinka pienessä tilassa. Konmaritaitteluun tarvitsee aina jonkinlaisen tason, että pääsee kääntelemään esim. puseroiden hihat niin, että vaatteesta muodostuu aloitussuorakulmio. Tämä oli yksi ongelma meidän aina sekaisessa kodinhoitohuoneessa, jossa tasot ovat täynnä tavaraa jo tunnin päästä, vaikka ne olisi juuri tyhjennetty.

Seuraava ongelma oli aika. Vaikka seurustelun alkuaikoina silitin meidän alushousutkin (!!), niin tämän päivän arkikiireiden keskellä ei tunnu yksinkertaisesti olevan aikaa siihen, että taittelee kolme koneellista pyykkiä hartain taitoksin pikkupaketeiksi ja asettelee ne lopuksi kivoihin riveihin pystyasentoon hyllyille.

Normioloissa viikkaan kaikkien vaatteet kodinhoitohuoneessa, josta vien ne pinoissa kaappeihin. Konmaritaittelussa homma piti tehdä aina vaatteiden omistajan huoneessa, ettei vaatepaketteja tarvitse kuljetella pitkiä matkoja huoneesta toiseen. Se vei paljon enemmän aikaa ja oli paljon vaivalloisempaa.

Kolmas ongelma oli lasten (ja miehen) jaksaminen / osaaminen / motivaatio tekemiseen. Tavallisella tavalla hekin laittoivat omia vaatteitaan pinoihin. Konmaritapaa mies ei halunnut edes opetella ja lapset jaksoivat aikaavievämpää taittelua harrastaa pari viikkoa. Sen jälkeen kaappi oli täynnä eri tavoilla viikattuja rivejä ja pinoja, joista ei enää tahtonut päästä selville mitä niissä oli. Tämä sai myös aikaan sen, että vaatehuolto jäi kokonaan mun harteille, sillä olin ainoa, joka jaksoi toteuttaa alulle laittamaansa systeemiä ja fiksailla sinne tänne sojottavia vaaterivejä edes jonkinlaiseen ojennukseen.

Lopputulemana taittelen vaatteet, kuten aiemminkin, mutta parilla taitoksella lisää. Näin saan niistä samantyyliset pikkupakkaukset, jotka saa pystyasentoon hyllylle. Tosin ne eivät pysy siellä itsekseen seisomassa kuten Marie Kondolla, vaan pelkästään tuettuna muita vasten, mutta silti. Se olikin tämän konmaritaittelun tausta ja ehdottomasti parasta antia – kun vaatteet ovat pystyasennossa, näkee heti, mitä kaapissa on. Näin lastenkaan ei tarvitse aamukiireessä kaivaa puolta kaappia sekaisin, vaan voivat valita hyllyistään tarvittavat vaatteet ilman massiivista sekasotkua.

Konmarista tuli siis Munmari. Marie Kondon loistava järjestys hiukan tuunattuna ja sovellettuna meidän elämään sopivammaksi. Mutta pääasia kai, että homma toimii. Tavalla tai toisella.

***

Pitää vielä iloita täälläkin, kun kävin tänään reumalääkärillä ja niveltilanne on sen verran rauhallinen, että saan vähentää yhden lääkkeen pois arsenaalista kokonaan!!! Heti. Inhoan yli kaiken lääkkeitä ja niiden ottamista eli tämä on siinäkin valossa mitä mahtavin uutinen. Lääkäri antoi ohjeeksi lopetella vielä toisenkin lääkkeen kahden kuukauden kuluttua, joten sitten dosetissa pyörisi enää yksi tabletti päivässä. Aivan mahtavaa ja ihan uskomatonta!! Olen varma siitä, että sokerin vähentäminen on taas auttanut matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta kokonaisvointiin. Nyt kuntoilen ihan innolla ja teen taas niin paljon ja usein kuin jaksan, kun ainakin hetken pystyy.

***

Ja lopuksi vielä näitä satokausikuvia.

Ollaan kasvatettu kolmena vuonna porkkanoita ja hyvän kokoista satoa on maasta nyt nostettu. Ekana vuonna unohdin koko harvennuksen ja kyllähän sen arvaa, minkä kokoista haiventa siellä silloin kasvoi. Yritettiin sitten paremmalla onnella uudelleen. Tänään tehtiin näistä raastetta, vaikka maistuvat kyllä sellaisenaankin suoraan maasta. Ja tuoksu on ihan huumaava!

Omenapuut ovat seisseet meidän pihalla about kahdeksan vuotta ja nyt ne vasta tuottivat sen verran omenoita, että niistä riitti meillekin, eikä vain pihan linnuille. Piirakanteko taitaa siis olla ohjelmassa tulevana viikonloppuna.

Halaten, Emppu

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Minä

Lämpimästi tervetuloa mun sivulle <3

Olen Emppu, 45 vee. Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan. Liikunta, lukeminen ja etenkin kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä. Lopettelin vuoden 2022 alkupuolella kahdenkymmenen vuoden yrittäjyyden kaupan alalla ja tällä hetkellä keskityn lastenkirjakässärin eteenpäin viemiseen.

Eri kulttuurit ja maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan myös postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Emppu

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi Jamar Oy joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltalainen maltankoira migreeni Minä Netflix parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

Mun Olipa kerran-tarinablogini

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com