Pääministerimme Sanna Marin kohautti kansanrivejä oikein kunnolla, esiintyessään muutamia päiviä sitten julkaistussa Trendi-lehdessä jakussa, jonka alla oli vain paljasta ihoa koruilla kuorrutettuna. Juttua on ruodittu niin mielipidekirjoituksissa, kuin kommenteissakin ja ajatuksia on jaettu puoleen ja toiseen siitä, onko tällainen sopivaa käytöstä maan pääministerille.
Kun lehtien otsikoita nykyään lukee, Marin esiintyy niissä jatkuvasti. Toisinaan tuntuu siltä, kuin käynnissä olisi kunnon ajojahti, jossa suurennuslasilla tarkastellaan kaikkia mahdollisia virheitä, joita pääministeri olisi voinut tehdä ja rokotetaan niistä saman tien.
Aikana, jolloin kuuluisi puida käsiin räjähtävää koronakriisiä ja saada aikaan nopeita toimia epidemian pysäyttämiseksi, twiittaillaan vain keväisestä maskikohusta, nokitellaan puolueiden järjestämistä vaalitilaisuuksista arvostellen toisten puolueiden turvavälejä ja hämmästellään sitä, kuinka Marin voi esiintyä hieman rinnankaarta paljastavassa kuvassa.
Yrittäjänä en ole ollut aina niin otettu Marinin viimeaikaisista näkemyksistä, koskien isojen firmojen irtisanomisia ja yhteiskuntavastuuta. Ymmärrän toki perimmäisen tarkoituksen, jota hän sanomisillaan ajaa takaa, mutta sanoille jää tällaisessa tilanteessa ikävä, yritysvastainen kaiku.
Naisena ja äitinä olen taas sitä mieltä, että Marin joutui hemmetin kovaan tuleen lähes saman tien virkaansa astuttuaan ja on selvinnyt hienosti tähän saakka. Maailmanlaajuinen epidemia on pitänyt huolen siitä, ettei hän päässyt tutustumaan rauhassa pääministerin tehtäväänsä, vaan joutui kiiruhtamaan kriisikokouksesta ja haastattelusta toiseen samalla, kun ympärillä riehui virus, josta kenelläkään ei ollut vielä juuri minkäänlaista tietoa.
Samalla, kun Marin on hoitanut eittämättä kiireisenä hommiaan, hän on saanut erittäin paljon positiivista huomiota maailmalla. Aivan samoin, kuin mahtava presidenttimme Niinistökin. Maailman nuorimmasta istuvasta pääministeristä on ollut juttua mm. Forbesissa ja ainakin Amerikan Voguessa. Hän on innostava esikuva mm. Yhdysvalloissa, jossa edelleenkin odotellaan sitä hetkeä, milloin heidän lasikattonsa rikkoutuu ja maa saa ensimmäisen naispresidenttinsä.
En ole itse lukenut ainoatakaan Sanna Marinin haastattelua hänen elämästään. Tiedän hänen taustoistaan vain sen, minkä olen lehdistä lukenut hänen astuttuaan virkaansa ja muistan mm. maininnan noususta kaupan kassalta pääministeriksi. En tykkää jauhaa tasa-arvojuttuja tai muutenkaan politiikkaa, mutta tuolloin ajattelin, kuinka moni miespääministeri on koskaan esitelty tyyliin ”pizzalähetistä valtion johtoon”?
Tuntuu, että tällä hetkellä Sanna Marinia kohtaan on ilmassa valtavasti kateutta. Vähättelyä, syyttelyä ja arvostelua (toki arvostelu työn puolella on myös osa oppositiopolitiikkaa). Kuherruskausi kansan ja pääministerin pestin kanssa on ohi ja jokainen toimi syynätään tarkkaan.
Vaikka en samoja ajatuksia Marinin kanssa monesti jaakaan, halusin silti kirjoittaa aiheesta, sillä Sanna Marin on pääministeri, mutta samalla hän on myös äiti, vaimo, tytär, ystävä ja ties mitä muuta ehtiikään. Hänellä on kiireinen työ ja valtava vastuu. Yhdistettynä perheeseen, jonka kanssa hän haluaa varmasti myös ehtiä viettämään aikaansa.
Yksi kaunis kuva, jossa rinnat hyvin pieneltä osin ovat näkyvissä ei varmasti syö hänen arvovaltaansa maailmalla. Ei sen pitäisi tehdä sitä täällä Suomessakaan. Omasta mielestäni on hienoa, että niinkin vakavassa virassa oleva nainen, uskaltaa näyttää myös inhimillisen puolen itsestään.
Pitää muistaa myös se, että vaikka Marin on globaalisti näkyvä, vallassa oleva henkilö maassamme, hän ei anna kaikkia haastatteluita pelkkänä pääministerinä, vaan osan toisista rooleistaan käsin, joissa hän selvittää mm. työn ja perheen yhteensovittamista omalta kohdaltaan.
Ja vaikken mikään feministi olekaan, sanon silti, että me tarvitsemme tällaisia esikuvia. Nuoria äitejä, jotka voivat nousta työelämässä huipulle ja näyttää todeksi sen, ettei homma ole mahdoton muillekaan.
Syyslomaterveisin,
Emppu
