Kuinka monelta muulta menevät aina ohi nämä ”Anna lapsen pukea itsesi”-päivä ja ”Kansainvälinen korvapuustipäivä” tyyppiset jutut? Itse missasin ne aina, kunnes löysin netistä tämän (tuikitärkeän) ”Täysi kalenteri”-julkaisun.
Sieltä löytyy päivämäärät mm. Vuoden tehottomimmalle työpäivälle, Tiputanssipäivälle, Älä mene töihin ellei se ole hauskaa-päivälle sekä Minä määrään-päivälle.
Huomenna tiistaina on mm. Huono päivä ja Kansainvälinen miesten päivä. Muistakaa siis mussukoitanne, niin ei oo huono päivä kummallekaan ; )
Paitsi tällaisia ”hassumpia”, epävirallisempia tapahtumia, kalenterissa on myös ihan oikeat juhlapäivät. Jokaisen päivän kohdalta pääsee myös lukemaan lisää tietoa kyseisen päivän vietosta tai historiasta. Käykää ihmeessä tutustumassa tähän sivustoon – siitä saa kummasti lisää juhlittavaa ja vietettävää vuoteen.
Joka vuosi vietetään myös Lapsen oikeuksien päivää 20. marraskuuta. Sen ympärille rakennetaan teemaviikko (Lapsen oikeuksien viikko), jonka yhtenä tarkoituksena on lisätä ihmisten tietoa lasten oikeuksien sopimuksesta, joka tänä vuonna täyttää kolmekymmentä vuotta.
Tämän vuoden teemana on lapsen oikeus olla oma itsensä.
Yksi tapahtuma tällä viikolla lapsiin liittyen, on perjantainen (22.11.) ”Lapsi mukaan töihin”-päivä. Meidän 11-vuotiaalle esikoiselle on anottu tuota päivää vapaaksi koulusta, jotta hän voisi tulla meidän mukaan työpaikalle. Luulisin, että se järjestyy.
Tämän ”Lapsi mukaan töihin”-päivän tarkoitus ei ole teettää lapsella varsinaista työtä, vaan antaa hänelle kuva siitä, missä ne aikuiset käyvät työssä ja mitä kaikkea siellä tehdään.
Molemmat lapset ovat kyllä muutaman kerran olleet loma-aikanaan asemalla meidän mukana (tunnin tai pari) ja ovat silloin suurtakin suuremmalla innolla halunneet tehdä kaikenlaista, mitä meillä nyt tehdään. Isompi on mm. järjestänyt lasten leikkinurkkausta, kantanut vähän tiskiä ja pyyhkinyt pöytiä. Pienempi on halunnut myös pyyhkiä pöytiä sekä järjestellä karkkiesittelyjä kuntoon. Namihyllyjen täyttäminen ja järjestely on molempien ehdoton lempparipuuha. (Ja minun myös).
Joskus ollaan oltu lasten kanssa myös viikonloppuna sulkemisajan jälkeen tekemässä paperitöitä ja tilauksia. He ovat olleet ihan innoissaan, kun asemalla on silloin hämärää ja hiljaista (ja älyttömän paljon piilopaikkoja Pisteen pelaamiseen).
Porukalla tehdään myös aseman joulukoristelut marraskuun viimeisellä viikolla.
Kuopuskin kyllä otettaisiin mielellään tämän perjantain töihin tutustumiseen, mutta emme raaski, koska hänellä on juuri tällä viikolla ”Viikon tähti”-päivänsä koulussa.
Hän on siis eskarissa ja heidän opettajansa on järjestänyt niin, että jokainen lapsi arvotaan vuorollaan Viikon tähdeksi. Tämä tähti saa mm. olla sen viikon ekana kaikissa jonoissa ja yhtenä viikonpäivänä tähtilapsi saa tuoda mukanaan vauvakuvia / lempilelujaan vauva-ajalta / lempikirjojaan vauvavuosilta ja toiset oppilaat saavat haastatella häntä hänen elämästään.
Tämä oli niin ihana idea. Meidänkin tyttö on odottanut jo useamman viikon, että tulee hänen Tähtiviikkonsa.
Tämä samainen eskariope laittaa joka perjantai vanhemmille hyvin yksityiskohtaista viestiä siitä, mitä kaikkea luokka on puuhannut kyseisellä viikolla koulussa ja mitä tapahtumia on tulossa seuraavalla viikolla.
Viime perjantaina hän kertoi arpovansa leikkikaverit koko tämän viikon ajan, jotta lapset oppisivat leikkimään myös eri kavereiden kanssa ja erilaisia leikkejä. Idea on aivan loistava ja takaa samalla sen, ettei kukaan jää yksin. Tällaisia ihania, ajattelevaisia opettajia tarvittaisiin ehdottomasti lisää.
Nyt ajaudutaan ihan sivuraiteelle, mutta tuli mieleen, kun perjantaista puhutaan, että mun perjantai alkaa jäykkäkouristusrokotuksella. Kun tuo meidän naskalihammas koirapieni alkaa vasta pikkuhiljaa oppia, että leikkiessä ei purra. Välillä menee vaan sellaiseksi riehumiseksi hänen leikkinsä, että opit unohtuu ja puruote on ihan ”hitusen” kova. Ajattelin siis varmuudeksi käydä päivittämässä rokotuksen, ettei mitään tule.
Tänään käytiin aamusta miehen kanssa influenssarokotuksilla. Mua on pistelty koko elämäni, joten ajattelin, ettei siinä nyt oo mitään kummallista. Miehellä oli naurussa pitelemistä, kun päästiin lähtemään poispäin. Mulla alkoi muutaman metrin käveltyäni päässä heittää ja hikeä ja kuumotusta pukkasi niin, että jouduin makaamaan neuvolan odotusaulan sohvalla jalat ylöspäin ja paita rullalla hetken aikaa.
Ihanaa lasten oikeuksien viikkoa jokaiselle <3
Halauksin,
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76
