elämä

Kaikki lapset ja nuoret eivät ole terveitä

Ihminen on käynyt kuussa. Avaruusteknologiaan sekä asevarusteluun syydetään rahaa miljardikaupalla vuosittain. Pelkästään näiden esimerkkien pohjalta, näyttää tietotaitoa maailmassa riittävän vaikka mihin. Kuinka siis on mahdollista, että koululuokkia ei voida samaan aikaan opettaa sekä etänä, että lähellä? Vai tarvitaanko Nasan insinööri ratkaisemaan tästä toimiva yhtälö?

On ollut paljon puhetta siitä, kuinka halutaan säästää lapsia ja nuoria enemmiltä koronarajoituksilta. Hybridimalli olisi tähän paras ratkaisu. Kun suuri osa meidän kuopuksen luokkaa joutui syksyllä karanteeniin altistumisen vuoksi, opetti opettaja heille silti asioita samaan aikaan. Toisille etänä ja muutamalle koulussa olevalle lähiopetuksena.

Tämä antaisi perheille varaa valita jokaiselle sopivimman vaihtoehdon vaikeassa tilanteessa.

Siinä, missä epidemian alussa porrastettiin kouluissakin useampia toimintoja ylimääräisten kontaktien estämiseksi, kirmaavat ainakin meidän koululaiset koko oppilasjoukon kanssa samaan aikaan luokistaan välitunneille. Syövät ruokalassa kymmenien ja taas kymmenien kanssa samassa tilassa. Kylki kyljessä. Missä jokainen puhuu vielä kilpaa toistensa suuhun.

Tunneilla pidetään (joskus) maskia, mutta välitunniksi ne heitetään pois. (Pihalla tämän ymmärrän, mutta yläasteella vietetään välkät sisällä).
Isompien koulussa kukaan ei valvo käsihygieniaa. Saati ole kiinnostunut minkäänlaisista turvaväleistä. (Mielestäni yläasteikäisiä pitää vielä muistuttaa näistä ei mieleisistä-asioista. Jos kaveri ei tee, ei tee moni muukaan). Ja jos aikuisetkaan eivät edes hätkähdä sanasta vahva suositus, kuvitelkaa, kuinka moni teini pitää maskia koulussa, kun ei ole pakko.

Mikään ei siis enää poikkea tavallisesta koulunkäynnistä. Paitsi, että lapsilla on maskit. Joskus jopa sisäliikuntatunneilla. (Oletko koittanut koskaan vetää kahden tunnin kuntopiiriä ja lämmittelyitä maski naamalla?)

Katsotaan, kuinka pitkälle päästään, ennenkuin koulumaailmassa koetaan sama, mikä on alkanut niittää hoitoalaa. Henkilökunnan sairastuminen. Omikron leviää kuin kulovalkea ja onpa sen ennustettu osuvan noin puoleen eurooppalaisista seuraavien kuuden viikon aikana. Kuka kouluissamme on enää opettamassa, kun väki kaatuu sairasvuoteille? Eikä sieltä ihan heti nousta jaksakaan.

Kun mietitään lisää tätä kouluasiaa, päästään siihen, etteivät kaikki nuoret ja lapset myöskään ole terveitä. Osalla on perussairauksia, jotka asettavat heidät tämän viruksen kanssa jo lähtöviivalla eri asemaan muiden kanssa. Kenties hengenvaaraan. Silti hekin tuolla suorittavat oppivelvollisuuttaan pahimpaan mahdolliseen epidemia-aikaan. Voin vain kuvitella, kuinka heidän vanhempiaan pelottaa. Ehkä heitä itseäänkin.

On myös perheitä, joissa kumpikin vanhemmista kuuluu vakavan tautimuodon riskiryhmään. Ehkäpä perhe kokonaan ilman turvaverkkoa. Kuinka turvallinen olo näiden perheiden lapsilla on? He tekevät kaikkensa, etteivät tuo virusta kotiin, sillä se saattaa olla kohtalokas äidille tai isälle. Aika suuri taakka pienen kannettavaksi.

Juttelin paljon miettivän esikoiseni kanssa asiasta yhtenä päivänä. Myös häntä harmittaa, ettei tehdä ihan kaikkea, jotta voitaisiin turvata mahdollisimman monta ihmishenkeä. Kuolintilastojen lukujen takana kun on rakkaita ihmisiä, joista osa olisi voitu pelastaa oikea-aikaisilla rajoituksilla. Moni muu maailman valtio vetää lockdownia toisensa perään saadakseen virusaallot laantumaan nopeasti. Meillä sen sijaan avataan koulut ja kohta taas harrastuksiakin.

Olisin itse lämpimästi hybridiopetuksen kannalla, jos sellaisen joku keksisi. Meidän lapset olisivat saaneet jäädä etäkouluun siksi aikaa, kunnes ollaan saatu kolmosrokotteet ja kuopus ekansa. Sen sijaan koitetaan nyt väistellä kaikkea ja kaivaudutaan omiin poteroihimme vain syvemmälle.

Voimia 💖

Emppu

You may also like...

Vastaa